maanantai 24. kesäkuuta 2013

Kulutusjuhlaa

Näin juhannuksen jälkeen lehdet ovat pullollaan ale-ilmoituksia. Aamulla bongasin ensitöikseni alennetut ulkokalusteet ja olin jo toinen jalka ovenraossa lähdössä ostamaan niitä mutta.. Tällä kertaa pysähdyinkin miettimään, että tarvitaanko niitä OIKEASTI. Melko terveellinen reaktio, sanoisin. Vaatii silti aikamoista itsetutkiskelua ja ajatusmaailman muuttamista, että vanhoja tapoja ja tottumuksia pystyy muuttamaan liittyvät ne sitten kulutustottumuksiin tai mihin tahansa. Oman ajatusmaailmani muuttuminen on tapahtunut pikkuhiljaa.
Mikä mahtaa olla ihmisten kulutusjuhlan takana? Sitä ei varmaan moni jää miettimään, kun pitää saada aina vaan enemmän tavaraa ympärilleen. Tavarat harvemman tuovat kovin pysyvää onnea kenellekään, hetken helpotuksen ehkä jos oikein pännii. Entä näyttämisenhalu? Joillekin on kovin tärkeää luoda kulissit, että hyvin menee. Kulissien takana ei ehkä niin hyvin menekään, mutta haittaako se kun on komiat raamit ympärillä? Millä on loppujen lopuksi merkitystä, kun miettii omaa tai läheistensä hyvinvointia?
Itse tykkään kauniista tavaroista ja sisustamisesta. Nautin suunnattomasti, kun keksin jonkin uuden sisustusprojektin ja yleensä myös toteutan sen pikimmiten koska kaikki pitää tapahtua heti, mieluiten eilen. Yhtenä päivänä bongasin sisustuslehdestä idean lastenhuoneeseen ja eikun ostamaan kontaktimuovia ja väkertämään lasten pöytään labyrinttiä prinsessoille. Alkuperäinen idea lehdessä oli hieman eri mutta meillä on totuttu, että aika moni juttu kääntyy prinsessamaiseksi, kun talossa on akkavalta. Tämä nyt oli melko pienimuotoinen projekti, mutta kertoo ehkä jotain myös ajatusmaailmani muuttumisesta. Viime aikoina olen nimittäin huomannut, että parhaimmat kicksit (kamala sana muuten!) saan siitä, kun teen käsilläni jotakin. Tai jos tuunaan vaikka jonkun kalliin sisustusidean ja toteutan sen halvemmalla.
Tykkään toki edelleen ostaa jotain uutta kivaa. Nykyään sitä vaan tulee yhä useammin kyseenalaistettua, ennen kuin taipuu ostamaan. Lienee ihan hyvä suuntaus.
Pakko on yleensä aika hyvä motivaattori tapojen muuttamiseen. Jos vaikka rahatilanne muuttuu olennaisesti, on vaan pakko miettiä kulutustottumukset uudelle tasolle. Tai jos terveys reistaa pahasti, on pakko miettiä elämäntavat uusiksi. Pakko toimii!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Varo mitä sä haluut, sä voit saada sen

Kaikki ovat varmaan lukeneet lukemattomia juttuja ihmisistä, jotka tiukan paikan tullen kokevat jonkinasteisen herätyksen ja muuttavat elämäänsä kuka mihinkin suuntaan. Yhteistä näissä jutuissa yleensä on se, että elämän suunta vaihtuu täysin erilaiseksi kuin aiemmin.
Mikä siinä on, että ihmisen pitää joutua kokemaan ikäviä asioita tajutakseen mikä on oikeasti tärkeää? Jotkut eivät tietysti koskaan tajua, mutta he ovatkin oma lukunsa.
Ja kuka sitä osaa kertoa mikä on tärkeää. Sehän voi olla jokaiselle vähän eri asioita, mutta se ei nyt olekaan tämän jutun ydin. Mielenkiintoista on, että näissä jutuissa yleensä tulee hyvinkin selväksi se, ettei kyseisen ihmisen elämä ollut kovin kivaa ennen kuin hän koki kovia ja tajusi elävänsä elämää, josta ei pidä. Onko tuossa nyt mitään järkeä? Elää nyt elämää, josta ei pidä?
Nykymaailmassa tämä tuntuu ikävä kyllä olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
"Varo mitä sä haluut, sä voit saada sen", totesi muistaakseni Andy McCoy. Hyvin sanottu, vaikka herrasta voi olla montaa mieltä.
Voiko alitajuisesti mietityt kuviot toteutua käytännössä, vaikka et itse suunnitelmallisesti muutoksia elämääsi tekisikään? Tänä päivänä elämäntaidon valmennus (life coaching) on kova juttu ja nuo valmentajat puhuvat kovasti siitä miten suuri merkitys on ajatuksilla. Siis ajatuksen voimalla muutoksia elämään? No ihan varmaan, ajattelin vielä itsekin hetki sitten. Totta kuitenkin on, että sitä mukaa kun ajatusmaailma muuttuu, oma elämäkin alkaa muuttua. Yhtäkkiä saatat huomata olevasi tilanteessa, joka on haastava, jopa paniikkia herättävä, mutta myös avoin ja vapaa. Se on juuri se valinnan hetki, jolloin voit joko hypätä uuteen tai mennä paniikkiin ja takertua vanhaan.
Pelkään korkeita paikkoja joten parempi laittaa silmät kiinni, ettei näe kuinka korkealta hyppää.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Jokapaikan höylä

Viikonloppuni vierähti auringosta, hyvästä ruoasta ja leipomisesta nauttien. Jostain syystä se, että tykkään leipoa ja syödä niitä leipomuksiani, ei sovi kaikille. Onhan se nyt järkyttävää, että ihminen, joka opiskelee ravintoneuvojaksi ja "paasaa" terveistä elämäntavoista, vetää itse jotain kakkua ja muuta mässyä suustaan alas.
Olen aina peräänkuuluttanut maalaisjärkeä, ihan yleisestikin. Mitä tulee terveisiin elämäntapoihin ja hyvää oloon, maalaisjärki on erittäin tärkeää. Tai jokainen tyylillään, mutta nyt puhunkin siis itsestäni.
Väitän, että syön monipuolisesti ja pääosin terveellisesti. Tykkään hyvästä ruoasta ja myös herkuista sekä myös niiden tekemisestä. Miksi kieltää itseltään oikeastaan mitään, kun perusasiat ovat kunnossa?
Mikä kumma siinä on, että varsinkin meillä suomalaisilla on kova tarve lokeroida ihmiset ja paheksua, jos ei jumankauta siinä muotissa pysytä? Itse kyllä lähinnä kunnioitan monitaitoisia ihmisiä. Onhan se nyt huikeaa, jos joku on lahjakas monella saralla.
Itse olen kovin kiinnostunut monista eri asioista ja huseeraan vähän siellä ja täällä. Monen mielestä se vaikuttaa levottomalta mutta entäs sitten, jos se minulle sopii? Aion jatkossakin leipoa, "paasata" ravitsemuksesta, urheilla ja laiskotella, joten repikää siitä.


 
Kuva: Terhi Valkeapää