Hyvän Olon Mysli

Ja tässä IhanUusOlon virallisesti ensimmäinen resepti:

Hyvän Olon Mysli

1 dl kaurahiutaleita
1 dl 4 viljan hiutaleita
½ dl kauraleseitä
cashewpähkinöitä
auringonkukansiemeniä
pinjansiemeniä
kurpitsansiemeniä
rusinoita
½ dl hunajaa

Laita aineet uunipellille ja valuta hunaja päällimmäiseksi. Paahda 125 asteisessa uunissa n. 50 min. Sekoittele mysliä välillä.

Sosiaalista ruokaa

Mikä ihana päivä olikaan tänään! Vietimme koulutusporukkamme kanssa päivän Social Foodissa, joka on Master Chef -voittaja Mika Tuomosen täyden palvelun yritys.
Mika ohjeisti akkalaumaamme kokkailun saloihin rennolla otteella ja sai päivän kulumaan vähän liiankin nopeasti.
Itselleni päivä oli erityisen mieluisa, koska tykkään laittaa ruokaa ja kokeilla uusia reseptejä.
Mika Tuomonen on ilokseni samoilla linjoilla kanssani, mitä tulee rasvojen käyttöön. Voi voina ja kerma kermana, eikä mitään kevythöttöjä!
Päivä alkoi aamiaisen valmistamisella. Pareittain valmistimme smoothieita, mysliä ja munakasrullaa. Taas kerran sitä ymmärsi sen tosiasian, että kun tekee itse ruoan, niin tietää mitä suuhunsa laittaa eikä ruoanlaitto todellakaan ole välttämättä aina aikaa vievää puuhaa! Olen monesti miettinyt esimerkiksi myslin tekoa, mutta vielä en ole kokeillut. Tämän päivän jälkeen veikkaan, että myslipaketit jäävät vastedes kaupan hyllylle, koska itse tehty mysli on paitsi superhyvää myös äärimmäisen nopeaa ja helppoa tehdä.

Päivän smoothie kokeilut

 

 

Ihanan "aamiaisen" jälkeen, (jonka siis söimme puolilta päivin), piti tietysti tiskata ja siivota jäljet, jotta pääsimme tekemään myöhäistä lounasta. Itse pääsin kokkaamaan parini kanssa Gazpachoa ja uunipunajuuria. Molemmat ruoat tulivat jälleen kerran äärimmäisen helposti ja nopeasti. Ja miten hyvää & terveellistä!

Lisäksi porukkamme kokkasi falafel pyöryköitä sekä kasvispaistosta. Itse en ole koskaan kokeillut valmistaa falafel pyöryköitä, mutta jatkossa saattaa sekin olla mahdollista.



 

Tässä ihanan parini Tean kanssa

 

 

Päivän parasta antia oli paitsi rento fiilis, myös uusien juttujen oppiminen. Tänään sain huomata mm. sen, että munakasrulla on oikeasti tosi hyvää ja tomaattien kalttaaminen on pikkujuttu.

Paikkana Social Food oli ihanan rento ja sopivan kokoinen tälläiseen kokkauspäivään. Toki jos on kovin iso porukka, voi paikka käydä pieneksi, mutta harvoinpa sitä kovin isolla sakilla lähdetään kokkailemaan. Niin tai näin, mikä sen mukavampaa kuin ruoanlaitto ja syöminen yhdessä? Rennolla asenteella vaan, ei se ole niin vakavaa. Kannattaa kokeilla!

Bloggarin ja Mika Tuomosen "kaverikuva"..

 

 

 

 

Lisätietoa Social Foodista: www.socialfood.fi

 



 



Pienillä asioilla on suuri merkitys

Olen törmännyt ravintovalmennuksia tehdessäni siihen, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti ihmeissään, miten paljon pienillä asioilla on merkitystä. Yleisesti ajatellaan, että elämänmuutosten tekeminen on jotain kauhean suurta ja vaikeaa, mutta välttämättä näin ei todellakaan ole. Ennakkoasenteet ovat monesti jarruna, kun on kyse vanhojen tapojen muuttamisesta.
Minulla on hyvä esimerkki. Puhutaan hänestä vaikka Lissuna. Lissu on juuri kuudenkympin rajan ylittänyt nainen, joka ei ole juuri ikinä harrastanut liikuntaa. Kun ei ole ehtinyt, viitsinyt, jaksanut tai ei vaan kiinnosta. Silloin tällöin Lissu on elämässään kokeillut vähän laihdutella, mutta ei sitäkään kovin tehokkaasti, koska onnekseen Lissu ei ole kovin ylipainoinen.
Nyt kuitenkin Lissu on kärsinyt väsymyksestä jopa siinä määrin, ettei meinaa millään jaksaa olla tolpillaan koko päivää, saati tehdä mitään kovin erikoista. Elämästä ovat värit kadonneet ja iloa ei meinaa irrota mistään.
Yhtenä päivänä Lissu tapaa ravintovalmentajan ja kysäisee puolihuolimattomasti, että mitähän sitä pitäisi syödä, jotta olisi vähän virkeämpi?
Ravintovalmentaja saa jostain kumman syystä Lissun tekemään ruokapäiväkirjaa, jonka pohjalta tehdään muutamia muutosehdotuksia ruokavalioon. Ja nyt siis puhutaan PIENISTÄ muutoksista kuten: lisätään vedenjuontia, jätetään vähän sokeripaloja pois kahvista ja lisätään liikuntaa. Nyt on mennyt reilu kuukausi ja Lissulla on energiaa kuin pienessä kylässä. Ennen melko flegmaattinen ja ei-liikunnallinen ihminen on nykyään aloittanut zumbatunnit ja käy useita kertoja viikossa reippailla kävelylenkeillä. Sokeripalat ovat jääneet pois kahvista ja ruokavaliossa on yhä enemmän terveellisiä aineita.
"Lissu" on loistava esimerkki siitä, miten pienillä muutoksilla ruokavaliossa tai liikunnassa voidaan saada paljon aikaiseksi. Olo helpottuu, energia lisääntyy ja elämä on yksinkertaisesti mukavampaa.
Moni ihminen tuntee olonsa väsyneeksi ja stressaantuneeksi tai kärsii pienistä vaivoista ihan turhaan. Elämänmuutos on mahdollinen ihan jokaiselle, eikä se välttämättä vaadi suuria mullistuksia, vaan pienillä asioilla on suuri merkitys. Miksi kärvistellä, kun asioille voi tehdä jotakin pienellä vaivalla?

Ekologiset nugetit

Mielenkiinnolla olen lukenut viime päivinä mediassa pyöriteltyä aihetta kananugettien sisällöstä. Mielipidettä aiheesta tuntuu olevan puolesta ja vastaan.
Tänä aamuna meinasin vetäistä aamukahvit väärään kurkkuun, kun luin netistä eilen illalla julkaistun kommentin, jonka oli antanut Atrian ravitsemusasiantuntija. Toistan, siis Atrian ravitsemusasiantuntija! Jo sen pitäisi ehkä laittaa tietynlaiset hälytyskellot soimaan..
Kommenttia enemmän minua tympii tämäntyyppinen uutisointi. Jutun otsikkona oli "Kananugetit ovat ekologinen aines" ja ensimmäinen lause: "Ravitsemusasiantuntijan mukaan kananugetteja voi syödä hyvällä omallatunnolla". No hienoa, nyt annettiin ihmisille hyvä omatunto ja vapautus siitä, että voisi ehkä valita lapsilleen (ja itselleen) mahdollisesti terveellisempiäkin ratkaisuja.
Ekologista tai ei, terveysruokaa nugetit eivät joka tapauksessa ole.
Atria valmistaa kahdenlaisia kananugetteja, joiden lihapitoisuudet ovat 55 % ja 56 %. Loppu on sitten jotain muuta mössöä. Jokainen tietysti päättää ihan itse, mitä haluaa laittaa omasta tai lastensa suusta alas. Itse valitsen mieluummin jotain muuta kuin teurasjätettä, vaikka ekologinen olenkin.
Mielenkiintoista on myös tämä nykypäivänä vallalla oleva "rento vanhemmuus", joka ulottuu tietysti myös ruokailuun. "Ei se oo niin vakavaa, vaikka vähän välillä lapselle tarjoaa kananugetteja". No ei ehkä ole, mutta haluaisin silti haastaa kyseisenlaiset kommentit. Eikö vanhemmat noin yleisesti ottaen halua lapselleen parasta? Miksi siis ei voisi tarjota moisen moskan tilalla jotakin muuta? Miettikää ihmiset! Sillä ON merkitystä, mitä suusta laittaa alas. Olkaa rentoja vanhempia, mutta suhtautukaa vakavasti ravitsemukseen, sillä te luotte lapsillenne pohjan, joka vaikuttaa myös aikuisena.

Välittämistä vai tulipalojen sammuttelua

Mitä on työhyvinvointi?
Tuohon kysymykseen saa hyvinkin erilaisia vastauksia. Markkinoilla on monenlaista yrittäjää ja konseptia, joita kaikkia markkinoidaan työhyvinvoinnin nimessä.
Henkilöstöihmisillä on vaikea paikka miettiä, mihin lähteä mukaan ja millä henkilöstön tyytyväisyys sekä hyvinvointi pidetään hyvällä tasolla.
Paljon törmää siihen, että yritykset tarjoavat työntekijöilleen valtavan määrän kaikenlaista "työhyvinvointia", ja ajattelevat että asia on hoidettu. On liikuntasetelit, virkistysetelit, pilateskerhot, kuntotestit... Kaikki nämä ovat tietenkin kivoja etuja, mutta koskevatko ne kaikkia? No eivät koske. Herra tai rouva Sohvaperuna viittaa kintaalla kaikenlaisille liikkumisvirityksille ja käyttää virkistyssetelit mieluiten leffaan tai johonkin muuhun, kunhan se ei ole mitään fyysisesti kuormittavaa. Liikunnalliset ja muutenkin aktiiviset tyypit puolestaan ovat innoissaan. No, mihin porukkaan kuuluvat ovat oikeasti niitä, joihin pitäisi paneutua? Herra tai rouva Sohvaperunan työkunto ei varmasti parane tällä tavoin ja asiaa työterveyshuoltoon on enenemissä määrin, kun elimistö huutaa apua milloin missäkin asiassa. Poissaolot lisääntyvät ja eteen tulevat myös sairaus- tai osa-aikaeläkkeet.
Jotain muuta, koko henkilökuntaa koskevaa pitäisi siis keksiä.
Ja entä se henkinen puoli? Myös siellä on jos jonkinlaista virkistyspäivää. Leikitään yhdessä ja tehdään erilaisia luottamusharjoituksia. Ihan kiva, jos henkilöstöllä jo sattuu olemaan kohtuullisen hyvä yhteishenki. Entä, kun tilanne on jo erittäin huono? Ei siinä leikit auta, kun suhteet työkavereihin ja pomoon ovat tulehtuneet ja luottamusharjoituksessa tekisi lähinnä mieli nostaa kädet pystyyn ja antaa kaverin kaatua lattiaan.
Vaikeita asioita pahimmillaan. Ei siis ihme, että työhyvinvointi mieluiten kuitataan helpoilla ratkaisuilla. Asiaan paneutuminen ja peilin asettaminen koko yrityksen kasvojen eteen on vaikeaa ja aikaa vievää puuhaa. Eikä varmaan kauhean hauskaakaan. Mutta olisiko se loppupelissä kannattavampaa?
Usein yrityksiltä puuttuu myös seuranta. Tehdään erilaisia työhyvinvoinnin projekteja, joiden tarkoitus jää henkilöstölle epäselväksi, koska niillä ei ole jatkumoa. Tällaiset tapaukset ovat ns. punainen vaate henkilöstölle varsinkin, jos työhyvinvointi on huonolla tolalla. Kaiken takana kun on henkilöstöstä välittäminen. Sitä ei voi ostaa pikaratkaisuilla, se joko on tärkeää yritykselle tai ei ole. Ja niin tai näin, asia välittyy henkilöstölle juuri tekemisten, ei puheiden kautta.