Kuoliaaksi kiusattu?

Kuulin pari päivää sitten jutun, joka pysäytti minut pitkästä aikaa miettimään hyvinvointia työelämässä. Tarinan mukaan eräs ihminen oli joutunut pitkään kärsimään työpaikkakiusaamisesta. Astetta karmaisevammaksi jutun tekee se, että tätä ihmistä ei enää ole. Hän poistui tästä elämästä saatuaan sairaskohtauksen, oltuaan pitkään sairaslomalla.
Ihmistä tai tarinaa sen enempää tuntematta en voi olla miettimättä, oliko näillä asioilla yhteys?
Työpaikkakiusaamisesta ja työhyvinvoinnista puhutaan tänä päivänä paljon enemmän kuin ennen. Siitä huolimatta teot työpaikoilla jäävät valitettavan pieniksi. Kiusattuja tai työuupuneita jopa syyllistetään omasta kohtalostaan. Mitäs ovat heikkoja?!
Nykypäivän työelämä on vahvoja varten ja pärjäämisestä on tullut ylpeilyn aihe. Se, jolla on tiukin aikataulu on suurin, paras ja kaunein. Entä onnellisin?
Miten sitten työyhteisön tuki ja apu kiusatulle tai uupuneelle? Siis mikä? Nimenomaan. Sellaista saa etsimällä etsiä. Jokainen hoitakoot omat asiansa. On muutenkin niin tiukka aikataulu (!), että vieläkö pitäisi alkaa hyysätä heikoimpia? Joillakin harvoilla saattaa omatunto kolkuttaa, kun huomaa kollegan heikon kunnon tai jatkuvan muilutuksen työyhteisössä, mutta eihän sitä nyt uskalla asiaan sekaantua. Joutuu vielä itse silmätikuksi. Siispä kiusaaminen saa jatkua ja uupuminen pahentua. Onneksi yleensä jossain vaiheessa nämä heikot tapaukset joutuvat jäämään sairaslomalle. Saadaanpa ainakin pois näkyvistä, etteivät pilaa muiden tehokasta työrytmiä.
Ongelmallista työuupumus- tai kiusaamistapausten maton alle lakaisemisessa on se, että asiat työyhteisössä eivät suinkaan parane. Kiusaajat löytävät kyllä uusia uhreja ja tämän päivän työrytmissä uupuneita tulee koko ajan lisää. Tokihan nykyinen työttömyystilanne sallii sen, että heikot lenkit voidaan vaihtaa uusiin ja tehokkaimpiin työntekijöihin, mutta miten tehokasta tämän tyyppinen meininki loppupelissä on?
Ovatko toisten ihmisten huomioiminen, arvostaminen ja auttaminen katoavia ominaisuuksia nykypäivän työelämässä? Haluaisin toivoa, että eivät.

Hyvä olo millä keinolla hyvänsä

Miksi ihmiset menevät äärimmäisyyksiin etsiessään hyvää oloa?
Tämä kysymys tulee vastaan itselleni aina uudelleen ja uudelleen. Tänä aamuna selailin ilmaisjakelulehteä, jossa oleva haastattelu pysäytti minut lukemaan. Se kertoi naisesta, joka oli löytänyt tasapainoisen ja hyvän olon siirtymällä gluteenittomaan ruokavalioon. Tällä hetkellä tämä nainen elää ilman gluteenia ja syö 50 % raakaravintoa ja käyttää runsaasti superfoodeja.
Mikä laittaa ihmisen tekemään elämästään näin hankalaa? Vai kuulostaako se vaan hankalalta minun mielestäni, koska olen kaikkiruokainen? En myöskään kärsi erityisistä yliherkkyyksistä tai allergioista lukuun ottamatta tietysti laktoosi-intoleranssia, joka tuntuu olevan joka toisella suomalaisella.
Rehellisyyden nimissä täytyy silti todeta, että jutussa mainitut reseptit kuulostivat kyllä kaikkea muuta kuin mielenkiintoisilta. Tai ehkä ne sitä olivat, mutta ne eivät herättäneet intoa lähteä kokeilemaan niitä. Miksi? No ihan vaikka siksi, että niissä oli monia "ruoka-aineita", joista en ollut kuullutkaan. En edes tiedä, mistä niitä voisi lähteä hakemaan. Tai ehkä minä saatan vielä arvailla mistä, mutta uskon vahvasti, että suuri osa ihmisistä eivät tiedä. Ja miksi pitäisikään? Tämän tyyppiset äärimmäisyyksiin menevät erikoisruokavaliot ovat vielä aika yksittäistapauksia. Onneksi. En silti säästy ajatukselta, että ovatko nämä tulleet jäädäkseen? Voiko raakaruoka, gluteenittomuus tai superfoodien runsas käyttö olla tulevaisuudessa kaikkien Maija Meikäläisten ruokavalio?
Maalaisjärkisenä kotiruokaihmisenä toivon, että ei.
Monista asioista ajattelen, että kannattaa kokeilla ennen kuin tuomitsee. Ehkä tämäkin on niitä, mutta henkilökohtaisesti en edes halua kokeilla mitään äärimmäisyyksiin menevää ruokavaliota. Tosin minulla onkin hyvä ja tasapainoinen olo, joten en myöskään tarvitse radikaaleja muutoksia ruokavaliooni.
Ymmärrän hyvin sen, että jos olo on kehno eikä mikään tunnu auttavan, lähdetään kokeilemaan kaikenlaista. Jos olo sitten paranee jonkun erikoisruokavalion kautta, voiko sitä väheksyä? No ei voi. Toki voi ihmetellä ja kyseenalaistaa, mutta väheksyä ei voi. Kokemus on henkilökohtaista ja se on kokijalleen täyttä totta.
Tosin kokemusasiantuntijoidenkin on hyvä muistaa, että kokemus ei välttämättä ole sama kaikille.