Uusi vuosi on monelle lupauksien aikaa. Kuntosalit ja jumppatunnit täyttyvät uuden elämän aloittavista ihmisistä. On tipatonta tammikuuta, paastoa ja jos vaikka mitä. Voidaan aloittaa elämä ns. puhtaalta pöydältä. Taas. Voisihan sen aloittaa puhtaalta pöydältä vaikka maaliskuun alussa ja varmaan niin joku tekeekin, mutta samanlaista joukkohysteriaa silloin tuskin saadaan aikaan.
Myös media osaltaan vaikuttaa asiaan. Lehdet ovat täynnä ohjeita paremman olon saavuttamiseen sekä "pikkuhiljaa bikinikuntoon" -juttuja ja kuntosalien mainoksia huippuedullisista jäsenyyksistä.
En oikein jaksa innostua tästä hysteriasta, mutta voihan se olla, että jotkut saavat kunnollisen kipinän elämänmuutokseen, joka jatkuu vielä tammikuun jälkeenkin.
Itsellenikin vuoden loppu on jonkinlaista tilinpäätöksen aikaa.
En tiedä johtuuko lähenevästä 40-vuotissyntymäpäivästä vai mistä, mutta yksi merkittävä positiivinen muutos on tapahtunut omassa ajatusmaailmassani. Olen huomannut, että tietynlainen armo itseä kohtaan alkaa löytyä ja myös ymmärrys siitä, että vähempikin suorittaminen elämässä riittää. Ja minä kuulkaa tiedän, mitä on elämän suorittaminen!
En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, kun jotkut ystäväni ovat vuosien saatossa sanoneet, että "anna nyt vähän armoa itsellesi". Eihän sitä voi muusta tietää, jos on aina elänyt tietyn kaavan mukaan. Ja harvemmin kukaan ulkopuolinen voi toista muuttaa. Kyllä nämä asiat täytyy ihan itse tajuta.
Tämä sisäinen muutos on tuonut mukanaan myös muita juttuja. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle entistä tärkeämpää, niin fyysinen kuin henkinen. Se ei tarkoita, että syön pelkkää porkkanaa ja urheilen fanaattisesti. Se tarkoittaa sitä, että teen asioita, joista minulle tulee hyvä olo. Ja myös sitä, että karsin elämästäni niin asioita kuin ihmisiä, jotka saavat oloni huonoksi. Jonkinlainen elämän suursiivous kaikin puolin. 40-kriisi, voisi joku todeta, mutta antaa olla vaan jos se tuo mukanaan rentoutta ja hyvää oloa!
Kulunut vuosi on ollut minulle melko tapahtumarikas. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, mutta myös niitä huonoja. Tämän vuoden "tilinpäätökseni" yhteydessä olen joutunut myös toteamaan, että on tullut tehtyä virheitä. Ei sillä, etteikö niitä olisi ennenkin tullut tehtyä, mutta tällä kertaa olen pysähtynyt myös hieman miettimään. Ennen olisin todennut, että rapatessa roiskuu ja jatkanut matkaani sen kummempia kelailematta. Tai todennäköisesti syyttänyt jotain toista virheistäni. Tässäkin mielessä lienee jotain tapahtunut, koska olen aika paljon käynyt läpi vuoden aikana tapahtuneita asioita ja miettinyt omaa osallisuuttani ja käyttäytymistäni eri tilanteissa. Ei ole ehkä kovin mukavaa katsoa peiliin, mutta väittäisin, että henkisen kasvun kannalta se lienee välttämätöntä.
Myös näissä asioissa armollisuus itseä kohtaan pitää muistaa. Pitää osata antaa anteeksi itselle ja hyvä olisi tietysti myös oppia virheistään. Omasta puolestani uskon, että olen oppinut paljonkin kuluneesta vuodesta.
Voisiko olla, että se kuuluisa 40-kriisi on olemassa? Vai mistä johtuu, että monilla tulee tässä iässä pysähdys, jolloin sitä tulee ruodittua omaa elämää syvemmin? Kriisi sanana kuulostaa negatiiviselta, mutta jos tämä sitä on, niin tässä tapauksessa se on ollut pelkästään positiivista. Ainakin lopputulokseltaan.
Rauhallisin mielin ja minulle epätyypillisellä tyyneydellä paketoin mielessäni tämän vuoden ja aloitan uuden puhtaalta pöydältä.
Valoisaa uutta vuotta ihan jokaiselle.
