Ruisleipä vehnäjauholla, ei kiitos.

Ravintovalmentajaksi kouluttautuessani minulle valkeni monenmoista niin ravitsemuksesta kuin ruokien sisällöstäkin.
Tavallaan ikävin oppini tuosta koulutuksesta oli ainesosaluetteloiden tulkinta. Tieto lisää tuskaa!

Väitän, että tänä päivänäkin on paljon kuluttajia, jotka ajattelevat syövänsä terveellisesti, mutta todennäköisesti syövät paljon sellaista, mitä eivät ehkä tajuakaan.

Sokeri on yksi pirulainen, jota on joka paikassa. Minua välillä vähän hymyilyttää ne kohkaamiset sokerin kokonaan pois jättämisestä. Ei ole nimittäin oikeasti ihan yksinkertainen homma. Ainesosaluetteloissa kun sokeri ei aina edes ole sillä nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Entäs sitten se paljon puhuttu vehnä? Jos sitä haluaa vältellä, niin täytyy myös syventyä ainesosaluetteloihin aika huolella.

Itse olen todellakin kaikkiruokainen enkä välttele mitään ruoka-aineita. Olen ns. kotiruoan puolesta puhuja. Mutta minua lähtökohtaisesti ärsyttää se, jos en tiedä, mitä syön. Tai jos johdetaan harhaan, kuten kuluttajia ikävä kyllä usein johdetaan.
Selkein esimerkki on suomalaisten iki-ihana ruisleipä. Ei muuten löydy kovin montaa ruisleipää kaupan hyllyltä, jossa on pelkästään ruista. Monessa "ruisleivässä" ensimmäisenä mainitaan vehnäjauho. Ja tiesittekö muuten, että ainesosaluettelon ensimmäisenä mainitaan se raaka-aine, jota tuotteessa on eniten? Jep.

Törmäsin yhtenä päivänä kaupassa käydessäni tuote-esittelijään, joka sai minut kiinnostumaan tuotteestaan. Vaikutusta toki oli myös sillä, että kyseessä oli pienyrittäjä. He kun ovat sattuneesta syystä sydäntäni lähellä..

Tämä herttainen nainen maistatti pienen leipomonsa leipiä, joiden ainesosaluettelo oli lyhyt ja helposti ymmärrettävä. Juureva täysjyväleipä, joka ostoskoriini siirtyi on leivottu 100% täysjyvärukiista. Löytyyhän näitä toki muiltakin leipomoilta, mutta naisen sydämellisyys ja ylpeys omista tuotteistaan jäivät mieleeni niin, että halusin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa siitä blogiini.
Ostettuani yhden leivän, sain rehellisen kiitoksen siitä, että tuen pienyrittäjää. Kerrassaan hurmaavaa.

Kyseinen leipomo sijaitsee Espoossa ja nettisivuilta löytyy lista myyntipaikoista sekä -päivistä. Leipomosta voi myös tilata tuotteita toimitettuna vaikkapa suoraan kotiin.

Käykäähän katsomassa: http://www.taysjyva-gourmet.fi/

Ystävyys auttaa hyvinvointiin

Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tarvitaan muutakin kuin kuntoilua ja terveellistä ruokavaliota. Toimivat ihmissuhteet ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä.
Yksinäisyys on suuri terveysriski, josta ei puhuta yhtä terhakasti kuin vaikkapa ylipainosta tai korkeasta kolesterolista.

On valtavan tärkeää, että ihmisellä on edes yksi ystävä, jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä. Juuri se on nimittäin todellisen ystävyyden määritelmä. Sama pätee tietenkin parisuhteeseen tai mihin tahansa ihmissuhteeseen. Luottamus ja turvallisuuden tunne tuovat vapauden olla oma itsemme ja se on arvokasta oman persoonan kehittymisessä ja vaikuttaa hyvinvointiimme sekä pidentävät sitä kautta elämäämme.
Nykyään ystävyyssuhteiden hoitaminen on pitkälti siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Kiire tuntuu olevan läsnä jokaisen arjessa ja ystävyyssuhteet jäävät vähälle huomiolle kaiken kaaoksen keskellä. Tietysti on mukava saada viesti kaverilta edes Facebookin kautta, mutta kyllä todelliset kontaktit ovat edelleen niitä arvokkaimpia. Viestittely eri kanavia pitkin jättää kontaktin aika pinnalliseksi ja hyvinvointiin vaikuttava syvyys jää puuttumaan. Koska viimeksi joku tuli kylään ilmoittamatta? Eihän sitä enää tapahdu, valitettavasti.

Luottamus, tai enemmänkin sen puute, tuntuu vaivaavan tänä päivänä monia ihmisiä. Itselläni on lähtökohtaisesti vaikea luottaa ihmisiin, jonka vuoksi ystäväpiirini onkin melko pieni. Tuttuja ja kavereita on paljonkin, mutta ihmisiä joihin luotan sata prosenttisesti on vain pari. Mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän!

Paras ystäväni löytyi aikuisiällä ja tänä vuonna vietämme melkoista juhlavuotta. Täytämme molemmat 40 vuotta ja on ystävyytemme 15v. juhlavuosi. Siis minähän en tätä muistanut, mutta se ei vähennä asian merkitystä minulle.
Tämä blogikirjoitus olkoon minun kiitokseni rakkaalle ystävälleni, jonka seurassa saan olla oma itseni. Varsinkin minulle on valtavan arvokasta, että voin luottaa johonkin.

Kiitos että olet.

Ja kiitos myös niille muutamalle ihanalle, jotka kuuluvat lähipiiriini. Tiedätte keitä olette. Myös teidän seurassanne saan olla minä. Pus!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille. <3

Pidä kuntoa yllä vaikka kotikonstein

Monet kiireisten aikataulujensa kanssa painivat ihmiset huokaisevat liikunnan suhteen, että "olishan se kiva, kun olis aikaa".
Millä ihmeen ilveellä kaiken arjen pyörityksen väliin löytäisi aikaa aktiiviselle liikuntaharrastukselle? Paineet iskevät pelkästä ajatuksesta, että liikuntaa "pitäisi" harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että kaikki on kotiinpäin. Elämässä on erilaisia ajanjaksoja ja jos oikeasti haluaa pitää itsestään huolta, siihen löytyy aikaa. Aina. Joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän.

Itse olen lasten tulon jälkeen paininut saman asian kanssa ja olenkin vuosia pitänyt itseni kunnossa lähinnä satunnaisella kuntoilulla sekä hyötyliikunnalla. Olen myös rytmiltäni nopea ja aktiivinen ihminen, joka sinällään auttaa tietyn kuntotason ylläpitämisessä.
Hyötyliikuntaa ei muuten todellakaan kannata väheksyä! Portaiden valitseminen hissin sijasta ja kävely tai pyöräily autoilun sijaan tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin. Nuo pienet arjen valinnat auttavat huomaamatta pitämään peruskuntoa yllä.

Nyt olen saanut vuosien jälkeen taas innostuksen ja sitä kautta myös ajan aktiiviseen kuntoiluun, mutta se ei toki mennyt aluksi ihan niin kuin ajattelin..

Otin personal traineriltä parin kerran paketin ja ostin myös kuntosalikortin. Tavoite oli, että salitreeniä kaksi kertaa viikossa ja lisäksi pari juoksulenkkiä, koska juoksu on saanut minut koukuttumaan ja haluan sitä ehdottomasti jatkaa.
No, niinhän siinä siis kävi, etten yksinkertaisesti päässyt sinne salille tuota kahta kertaa viikossa. En edes yhtä kertaa. Ei vaan yksinkertaisesti onnistu, koska minua ei kiinnosta. Piste.

Minulla on kuitenkin vahva halu liikkua ja nimenomaan niin, että se olisi säännöllistä. Niinpä pyysin personal traineriltani ohjelman oman kehon painoilla tehtävään kotitreeniin. Lisäksi minulla on myös aiemmin minulle räätälöity ohjelma kahvakuulatreeniin, joten tästä alkoikin sitten rakentua ihan hyvä setti.

Lisäksi, koska koko elämäni valitettavasti rakentuu kalenterin varaan, päätin aikatauluttaa myös treenit. Niinpä kalenteroin joka viikolle kotitreenit ja juoksulenkit, joka auttaa siihen, että ne todella tulee tehtyä. Tietenkin joskus joku treeni jää välistä, kun tulee jotain akuuttia tilalle, mutta sehän on elämää.

Kotitreenaus ei ehkä sovi kaikille, mutta kehotan ehdottomasti kokeilemaan. Omassa viikko-ohjelmassani on 1-2 juoksulenkkiä sekä yksi kahvakuula- ja yksi oman kehon painoilla tehtävä treeni. Rakennan viikon treeniohjelmani aina sen mukaan, mikä tuntuu mieluisalta. Ja kun välillä on raskaita ja aikataulullisesti normaalia haastavampia viikkoja, silloin voi ottaa vähän rennommin kuntoilun kanssa, sillä myös lepo on tärkeää. Elämä ei saa olla pelkkää suorittamista.
Välillä se on melkoista tasapainoilua tässä itse kullakin, ettei lipsahda suorittamisen puolelle, mutta tässäkin kannattaa kuunnella omaa fiilistä. Sitä paitsi treenistä saa voimaa, jotta jaksaa taas paremmin arjen paineet ja aikataulut!

Tässä vielä muutama autenttinen kuva kotitreenistä. Ei ehkä kovin coolin näköistä, mutta erittäin toimivaa!

Ikääntymisen oheisoireet

Minulla on ollut muutamia melko hulvattomia hetkiä ystävieni kanssa, jolloin on istuttu iltaa viinilasin äärellä ja parannettu maailmaa. Jostain kumman syystä jossain vaiheessa iltaa nousee aina esille ne mitä moninaisimmat "naisten" ongelmat, joita ikä tuo tullessaan.
Onhan se toki terapeuttista, kun tietää, ettei niiden kanssa ole yksin ja aika monet naurutkin on saatu noista tarinoista.

Hormonaaliset muutokset naisen kehossa tekevät kepposiaan ja yhtäkkiä sitä huomaa niiden paljon puhuttujen ryppyjen ja harmaiden hiusten lomassa paljon muitakin muutoksia.
Ja tähän nyt huomautuksena, että minullahan ei siis vielä ole yhtään harmaata hiusta. Kampaajani on luvannut infota, kun löytää ensimmäisen. Uskon hänen olevan tarpeeksi vahva persoona, jotta todella pystyy sen minulle kertomaan. :)

Aiemmin olenkin puhunut siitä, miten keho ei enää toimi tässä iässä niin kuin nuorempana. Se on toki vähän ärsyttävääkin, koska pää tekisi kyllä, mutta kroppa ei vaan taivu.
Myös muita pikkujuttuja huomaa tapahtuvan, kun vuosia kertyy.
Itselläni ei ole koskaan ollut iho-ongelmia. Nyt neljänkympin kynnyksellä minulla on lähes joka kuukausi tiettyyn aikaan (!) jonkinasteinen puberteetti naamataulussa.
Aiemmin en myöskään huomannut vaikutusta ihossani sillä, mitä laitoin suustani alas. Tänä päivänä, auta armias, jos syön vähänkään enemmän suklaata tai rasvaisia juustoja -> sen huomaa välittömästi naamasta. Ärsyttävää.

Lisäksi kaikenlaisia näppylöitä ja luomia löytää enenemissä määrin ympäri kroppaa. Ja kuulemani mukaan iän myötä myös karvankasvu aktivoituu huomattavasti ja niitä alkaa löytyä myös paikoista, mistä ei pitäisi.. Okei, tästä minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Vielä.

Jokunen viikko sitten luin Patrik Borgin haastattelua, jossa käytiin läpi ikääntymisen tuomaa lihomista. Tiedättehän sen vanhan virren, miten aineenvaihdunta hidastuu iän myötä ja sen takia kiloja karttuu?
Nelikymppinen ei voi laittaa lihomista aineenvaihdunnan piikkiin, kertoo Borg, vaan syyt löytyvät muualta. Nelikymppiset elävät ruuhkavuosia, elämä on stressaavaa, moni kärsii unettomuudesta eikä aikaa liikuntaan meinaa löytyä millään.
Stressi itsessään on kova vastus juurikin monitahoisuutensa vuoksi ja saattaa toki hyvin tuoda niitä lisäkilojakin.

Itse olen elänyt stressaavaa elämää jo useamman vuoden ja uskon, että olen pysynyt mitoissani ja järjissäni lähtökohtaisesti terveellisten elämäntapojeni ansiosta.
Ikä tuo kaikenlaisia juttuja tullessaan, mutta keho pystyy vastaamaan niihin paremmin, jos sitä tankataan oikein.
Tässä lienee yksi syy, miksi esimerkiksi neljänkympin kynnyksellä havahdutaan omaan hyvinvointiin. Keho ei enää vaan "tule mukana" niin kuin nuorempana. On pakko tehdä muutoksia, jotta kestää hektisen maailmanmenon, ruuhkavuodet sekä iän tuomat hormonaaliset muutokset.

Voisihan sitä siis olla paljon huonompiakin keski-iän hurahduksia kuin omaan hyvinvointiin panostaminen.