Kiireisen arjen keskellä kaivataan "omaa aikaa", jolloin saa tehdä ihan mitä itseä huvittaa. Ja onhan se toki tärkeää. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että omaa tilaa pitää olla ja sen vuoksi elämäntilanteeni onkin sen mukainen.
Entä jos kalenteri on elämäntilanteen johdosta jo niin jumissa, että sinne ei kerta kaikkiaan mahdu kaikki, mitä haluaisi? Tai mitä kuvittelee haluavansa.
On lapsia, töitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia.. Joku osa-aluehan siinä eittämättä kärsii, koska kukaan meistä ei taida olla superihminen vaikka kuinka yrittäisi.
Olen aina ollut sitä mieltä, että aina löytyy aikaa asioille, joita pitää oikeasti tärkeinä. Vaikka kaikenlaista on tullut elämässä vastaan, niin tätä "periaatetta" kukaan ei ole pystynyt kumoamaan. Elämä on täynnä valintoja ja viimeistään tiukassa paikassa punnitaan se, mikä on kenellekin tärkeää.
Kaikenlaista voi mielestään haluta, mutta jos asiat eivät ota onnistuakseen lienee syytä istua alas ja miettiä haluaako kaikkea kuitenkaan tosissaan.
Tärkeintä on elää omannäköistään elämää omien arvojensa mukaisesti, jos meinaa yhtään viihtyä omissa nahoissaan.
Omien arvojen mukaisesti eläminen vaatii vahvuutta ja välillä ikäviäkin päätöksiä, mutta vain sillä tavalla voi tuntea itsensä kokonaiseksi.
"Kun alkaa hiljalleen tietää
mitä todella on
minkä muotoinen minkä kuuloinen
miltä mikäkin omissa silmissä
näyttää ja miltä tuntuu
silloin vähenee tarve
selitellä ja silotella itseään
tai mahtua vieraiden
räätäleiden vaatteisiin
silloin tietää jo
ettei joustavinkaan ihminen
veny rispaantumatta
ja että barbababoja elää
totta puhuen
vain saduissa."
Elina Salminen
