maanantai 28. elokuuta 2017

Laihat vs lihavat

Kuuntelin aamulla radiosta keskustelua siitä, miten tänä päivänä yhä useampi pariskunta tekee sopimuksen pysyä ns. samoissa mitoissa ja saman näköisinä kuin ovat suhteen alussa olleet. Aiheeseen liittyen haastateltiin Tiina Jylhää, joka kiteytti ajatuksen niin, että on toisen ihmisen huomioon ottamista pitää itsestään huolta ja olla huoliteltu ulkonäöltään.
Hirveä myrskyhän siitä nousi.
Päästiin taas siihen laihat vs lihavat keskusteluun, jossa kukaan ei voita ja kaikille tulee paha mieli.

Tiina Jylhä sohaisi ampiaispesään kommentoimalla, että itsensä rupsahtaminen tai lihominen kuitataan monesti sillä, että "on itselle armollinen".
Olla itselle armollinen.. Niin. Miksi lähtökohtaisesti ylipäätään ajatellaan, että kuntoileva ja itsestään huolta pitävä ihminen on armoton itseään kohtaan ja elää takuulla kamalan askeettista elämää, jossa ei ole sijaa nautinnoille? Ja mitä armollista siinä on, että syö epäterveellisesti eikä pidä itsestään huolta? Eikö nimenomaan ole armollista hoitaa itseään? Ääripäät ovat tietenkin asia erikseen.
Toinen hyvä esimerkki on muuten pienten lasten äidit. Ne, joilla vauvakilot ovat kropassa vielä silloinkin kun lapsi on jo koulussa kommentoivat, että he "mieluummin keskittyvät perheeseen kuin itseensä ja että heillä on prioriteetit vähän muualla kuin omassa navassa". Okei. Eli siis äiti, joka karistaa vauvakilot nopeasti ja haluaa näyttää naiselta myös vauvan saamisen jälkeen on itsekäs ja itse asiassa huono äiti? Miksi ihmiset vertailevat itseään toisiin ja puolustelevat omia valintojaan toisia mollaamalla?

Minua on mietityttänyt "kehopositiivisuus" -kampanja, jota on nähty tämän vuoden aikana mm. sosiaalisessa mediassa. Suurinta äläkkää siellä pitävät aiheesta ylipainoiset ihmiset. Miten he ovat ylpeitä omista kiloistaan ja sinut sen kanssa. Ovatko tosiaan? Jos näin oikeasti on, niin sehän on hienoa.
On totta, että media ihannoi hoikkia, kauniita ja hyväkuntoisia ihmisiä ja sen äärimmäisyyksiin (esim. kuvamuokkaukset) vieminen luo varmasti esimerkiksi lapsille ja nuorille valtavia paineita. Eikö ole kuitenkin vanhempien vastuulla luoda lapsille vahva itsetunto, joka perustuu johonkin muuhun kuin ulkonäköön? Ulkonäkö on joka tapauksessa katoavaista ja muuttuvaista, vaikka kuinka huolehtisit itsestäsi.

Enemmän näissä kehopositiivisuus ym. kampanjoissa nostaisin puheenaiheeksi ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin, niin henkisen kuin fyysisenkin. Ei ole väliä oletko laiha, lihava vai minkä näköinen kunhan VOI HYVIN. On vaikea uskoa, että ihminen joka on valtavan ylipainoinen voisi hyvin. Se nyt vaan on fakta, että ylipaino tuo monenlaisia fyysisiä ongelmia mukanaan ja sitä ei voi kukaan kiistää. Ja vastaavasti, jos ihminen on hoikka ei silti välttämättä tarkoita, että voi hyvin kokonaisvaltaisesti. Ihminen on kokonaisuus ja jos kaikki palaset ovat kohdallaan, niin silloin ihminen voi kokonaisvaltaisesti hyvin ja siihen pitäisi keskittyä sen sijaan, että huudetaan ulkonäön perään. Itsetunto-ongelmat tuntuvat olevan enemmänkin se nykypäivän vitsaus. Ja niitä esiintyy laajasti ikään, sukupuoleen, kokoon tai ulkonäköön katsomatta.

Kokonaisvaltaisen tasapainon löytäminen pitäisi olla kaikkien ihmisten päämäärä, koska silloin elämä soljuu eteenpäin huomattavasti mukavammin.

Peace & love, people! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti