Otin härkää sarvista ja ilmoittauduin ensi töikseni tankotanssitunnille. Ja tyylilleni uskollisena valitsin heti alkuun kahden tunnin setin, jotta pääsisin kunnolla kiinni tankotanssin saloihin.
Treeni oli lauantaina klo 11. Lähtökohtani eivät olleet ideaaliset, kun takana oli huonosti nukuttu yö ja muutaman päivän heikommin syöminen - johtuen henkilökohtaisista murheista.
Mieliala oli kaikkea muuta kuin innokas uuden oppimiselle, mutta jotenkin automaattiohjauksella sain itseni kammettua treeneihin. Onneksi!
Helsinkiläisen tanssikoulun Pole 4 Fitin Fresh Start! -tunnille (2h) oli osallistunut kirjava porukka, joka helpotti alun jännitystä siitä, että mihin minä 41 vuotias nainen olen itseni taas laittanut.
Kun tulin saliin, oli tilaa tietenkin enää edessä olevilla tangoilla joten sinne vaan eturiviin, mars!
Treenin aluksi tehtiin kunnon lämmittelyt ja venyttelyt, jotta keho olisi valmiimpi tangolla taiteiluun. Tunti eteni pikkuhiljaa haastavampiin liikkeisiin ja vajaan kahden tunnin jälkeen sitä roikuttiin jo pää alaspäin pystysuoralla tangolla. Kyllä, minä etunenässä!
Kertaakaan kahden tunnin aikana ei tullut oloa, että joko tämä kohta loppuu.
Haastavimmiksi liikkeiksi itselleni osoittautuivat tangolla seisominen ja istuminen - kyllä, luit aivan oikein. Istumista ja seisomista pystysuoralla tangolla. :)
Noissa liikkeissä ongelma ei ollut se, etteikö minulta olisi löytynyt voimaa istua tangolla vaan se, että reisien ihoon sattui niin kovaa, että silmissä sumeni. Kuulemma normaalia ja siihen tottuu kun tarpeeksi treenaa. Pakko kai se on uskoa, kun katsoi opettajaa, joka killui tangolla pelkkien jalkojen varassa helpon näköisesti kuin olisi istunut maailman mukavimmalla tuolilla. Tosin hän onkin ollut kyseisen lajin parissa 7 vuotta..
Kaiken kaikkiaan oli mahtavaa huomata, miten 41v keho edelleen taipuu vaikka mihin ja oppii uusia asioita nopeasti. Jei! Vanha tanssija-minä nosti päätään oikein kunnolla ja kun harjoittelimme ns. ballerinavenytystä tangolla, johon oma kehoni taipui hienosti molemmin puolin.. Ei sitä voittajafiilistä pysty sanoin kertomaan. :)
Niinhän siinä siis kävi, että jäin koukkuun tuohon huikean haastavaan lajiin ja ostin sarjakortin tunneille.
Kannattaa ehdottomasti kokeilla niin tätä hienoa lajia kuin muutenkin uusia juttuja. Treenin jälkeen olin innostunut ja aamun murheellinen olotila oli muisto vain. Liikunta tuo aina hyvää mieltä ja onnistuminen myös. Toki se saattaa tuoda myös pieniä kiputiloja (yläkroppa on muuten aika kipeänä..!) ja ruhjeita (kts. kuva alla). :)
Ihanaa ja rentoa sunnuntaita kaikille. <3
 |
| Yllättävän vähillä vammoilla selvisin ekoista treeneistä.. :) |
 |
| Kahden tunnin treenin jälkeen. Väsynyt mutta onnellinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti