Varmasti kaikkien mielestä on mukava saada positiivista palautetta. Erityisen paljon se koskettaa, jos se tulee yllättäen ja taholta, mistä sitä ei osaa oikeastaan odottaa.
Muutama kiva sana voi merkitä toiselle ihmiselle todella paljon. Mutta miksi varsinkin meidän suomalaisten on niin vaikeaa antaa positiivista palautetta? Ja myös ottaa sitä vastaan?
Montako kertaa muistat vastanneesi kohteliaisuuteen tai positiiviseen palautteeseen vähätellen.. "no eihän tää nyt mitään" tai "höpö, höpö", vaikka itsekseni hykertelet, että voi miten kiva kuulla. Tai miten paljon helpompaa on keskittyä negatiiviseen ja antaa siitä palautetta vaikka kuinka vahvasti?
Positiivisuuden voima on valtava. Marraskuu on meille monelle varsinaista tahkoamista pimeyttä ja alakuloa vastaan. Voisiko sitä yhtään piristää sillä, että keskittyisi antamaan vaikka muille positiivista palautetta? Hankalaahan se on, kun omakin mieli on tahmea ja pimeys, vesisade sekä loska luovat oman harmaan tunnelmansa päiviin. Mutta entä jos edes kokeilisi?
Sain itse yllättäen lyhyen, mutta mukavan viestin blogiini liittyen eilisiltana täysin tuntemattomalta ihmiseltä. Miten mukavalta tuntuikaan saada kivaa palautetta omista höpinöistä juuri sinä päivänä, kun pimeys tuntui taas ylitsepääsemättömältä. Huomasitteko: "omista höpinöistä"? Ja se tuli muuten ihan automaattisesti. :)
Aion kokeilla tuota tietä vaikka väkisin. Ja jos ei millään keksi tai osaa antaa positiivista palautetta, niin ainahan sitä voi aloittaa sillä, että hymyilee ihmisille. Sekin nostaa sekä omaa että kanssaihmisten mielialaa.
Aurinkoa päivään edes ajatuksen tasolla. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti