Taas alkaa vuosi olemaan paketissa. Muistan, miten vuosi sitten toiveet olivat korkealla, että tämä vuosi toisi tullessaan vihdoin myös tietynlaista henkilökohtaista onnea, jos näin voi sanoa.
Siltä osin vuosi ei valitettavasti ollut onnistunut. Päinvastoin. Mutta tämä vuosi on ehkä avannut silmiäni kaikenlaisista ihmissuhteiden koukeroista vielä enemmän kuin aiemmin. Tämän vuoden aikana löysin uuden urheiluharrastuksen, jonka myötä tutustuin uusiin ihmisiin. Sieltä löysin myös uuden ystävän, joka on tässä iässä jo harvinaista. Muutenkin ystävyyssuhteissani on ollut selkeästi jonkinlainen tarkastelun paikka. Oikeat ystävät ovat pysyneet, mutta kaikki eivät. Tänä vuonna jyvät ovat erottuneet akanoista.
Rehellisyys. Sitä olen päättänyt itse toteuttaa niin itseni kuin kanssaihmisten suhteen. Se ei aina ole helppoa, mutta ainoa tapa elää elämää eteenpäin.
Olen saanut oman osani ja vähän enemmänkin myös tänä vuonna ihmisten rikkinäisyydestä ja sitä kautta kyvyttömyydestä kohdella toisia ihmisiä arvostavasti. Huonon kohtelun yläpuolelle on vaikea nousta ja se jättää vääjäämättä jälkensä. Sitä voi yhtäkkiä huomata itse kohtelevansa toisia huonosti oman pahan olonsa vuoksi. Lumipalloefekti. Sitä yritän katkaista omalta osaltani.
Uusi vuosi tuo tullessaan elämääni uusia, mielenkiintoisia haasteita työelämässä. Ehdottomasti siis jonkin uuden alku. Ehkä se tuo tullessaan myös positiivisen lumipalloefektin koko elämään, mene ja tiedä.
Elämä on oikein mallillaan kuitenkin. Lasten kanssa tiivis kolmikkomme tiivistyy päivä päivältä ja sieltä ammennan suurimman onneni ja kiitollisuuteni. Ja paljon on muitakin asioita elämässäni, joista saan olla kiitollinen ja onnellinen.
Pieni surumielisyys kuitenkin jossain sielun sopukoissa kaipaa sitä aikuista onnea, tukea johon nojata, jotain aitoa ja oikeaa. Ehkä ensi vuonna.
Rauhallista loppuvuotta ihan jokaiselle. <3
