Olen viime aikoina pitänyt vähän taukoa kirjoittamisesta. Tai oikeastaan arki sekä elämänmuutokset ovat vaan vieneet mennessään, eikä aikaa, intoa tai aihetta kirjoittamiseen ole tullut eteen.
Aloitin uudessa työssäni helmikuun alusta ja se on mullistanut oikeastaan koko arjen. Paljon uusia asioita, uusia ihmisiä ja uuden arjen tuomat haasteet ovat yllättäneet. Arki kahden harrastavan lapsen ja koiran kanssa on aikamoista pyöritystä, kun siihen laitetaan uusi, innostava työpaikka omine haasteineen niin hetkeksi menee väkisinkin konseptit sekaisin. Onnekseni minulla on kaksi upeaa ja omatoimista tytärtä, joihin voin luottaa ja joiden kanssa pyöritämme arkeamme pääsääntöisesti hienosti ja joustavasti.
Yllättävää on ollut myös oma innostuminen työstä ihan uudella tavalla ja sen kautta tullut väsymys, kun aivot käyvät kierroksilla vähän koko ajan. Uusia ideoita pulpahtelee päähän vaikka keskellä yötä ja sehän ei välttämättä ole vaan hyvä juttu. Luotan toki, että alun jälkeen homma tästä tasaantuu. Tosin toivon, että innostus pysyy. :)
Olen aiemminkin kirjoittanut täällä siitä, miten jokainen meistä haluaa kokea olevansa merkityksellinen jollakin tavalla. Minulle se on työssäkin tärkeää. Haluan kokea olevani tärkeä linkki organisaatiossa ja että osaamistani, panostani sekä näkemyksiäni arvostetaan. Se motivoi ainakin minua entistä parempiin suorituksiin. Valitettavan monessa yrityksessä työntekijöitä pidetään itsestään selvyyksinä ja korvattavina resursseina sen sijaan, että annettaisiin arvoa jatkuvuudelle ja ymmärrettäisiin linkki henkilökunnan hyvinvoinnista yrityksen tulokseen.
Motivoitunut, tyytyväinen ja innostunut henkilökunta on nimenomaan se voimavara, jolla yritys menestyy ja saa euroja viivan alle.
Millä mielellä sinä heräät aamulla töihin? Moni kulkee vuosikausia automaattiohjauksella tyytymättömänä omaan työhönsä ja elämäänsä, mutta ei osaa tai viitsi asialle mitään tehdä. Voin kertoa, että on hieno tunne herätä aamulla kun pää on täynnä ideoita ja töihin lähtee mielellään. Sillä on valtava vaikutus koko elämään. Työ on kuitenkin hyvin iso osa elämää, joten jokapäiväistä pakkopullaa se ei saisi olla.
Tietysti uusi arkeni on tuonut muutoksia myös omaan vapaa-aikaani. Lähinnä aivojen kuormitus on kaiken uuden edessä sitä luokkaa, että on pitänyt miettiä todella tarkasti kokonaiskuormitusta. En siis todellakaan ole käynyt treenaamassa crossfittiä 4-5 kertaa viikossa, vaan annan itselleni sen levon, minkä koen tarvitsevani tässä kohtaa. Vaikka liikunta on juuri se, josta saan voimaa niin tällaisessa erikoistilanteessa täytyy miettiä järkevästi kokonaiskuvaa ja mennä sen mukaisesti. Olenko mahdollisesti siis oppinut vähän hellittämään ja olemaan suorittamatta? Ilmeisesti vanhakin koira oppii uusia temppuja. :)
Energiaa kaikille työviikkoon! <3
