Annetaan kaikkien kukkien kukkia

Paljonko sinä vietät aikaasi miettimällä kanssaihmisten mielipiteitä tai rakentelemalla erilaisia skenaarioita siitä, miten asiat mahdolliset tulevat menemään milloinkin?
Tänä päivänä puhutaan paljon hetkessä elämisen tärkeydestä, mutta moniko meistä siihen oikeasti kykenee?
On varmasti ihan normaalia ja hyväkin asia, että hiukan miettii ympärillään olevia ihmisiä, mutta kannattaa myös miettiä sitä, minkälaisen painoarvon antaa toisten ihmisten ajatuksille, mielipiteille ja teoille.

Olen itse rimpuillut paljon elämässäni, etsinyt paikkaani ja miettinyt, että miksi tulee kuraa niskaan vähän sieltä ja täältä.
Tässä matkan varrella olen saanut kaikenlaisia "herätyksiä", kuten vaikkapa sen, että oma asenne on avainasemassa monessakin asiassa.
Viime aikoina olen kuitenkin herännyt myös siihen ajatukseen, että olen antanut todella ison painoarvon toisten ihmisten mielipiteille monissa asioissa. Hämmentävää sinänsä, koska olen kuvitellut olevani oman tieni kulkija, joka menee tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven. Toki menenkin, mutta tarvitseeko niin olla aina ja jokaisessa asiassa? Se lienee hyvä kysymys.

Sinnikkyys ja periksiantamattomuus ovat hyviä ominaisuuksia, joista on paljon hyötyä elämässä. Joskus niistä voi olla myös massiivista haittaa. Kaatuuko maailma, jos ei aina nouse barrikadeille vaikka kuinka korpeaisi tai kokisi jäävänsä alakynteen oman mielipiteensä tai asiansa kanssa? "Valitse taistelut, jotka voit voittaa", ohjeisti joskus kauan sitten yksi tuttuni. Se on erittäin hyvä neuvo!

Hyvä neuvo on myös se, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Meitä on niin sanotusti moneen junaan, joten kuka minä olen sanomaan että vaikkapa jonkun toisen mielipide, tyyli tehdä asioita tai tapa elää, olisi jollain tavalla vähemmän oikein kuin omani?

Meillä kaikilla on omat arvomme, jonka mukaan teemme asioita. Jos tuntee takkuilevansa oman elämänsä, ympäristönsä tai ihmisten kanssa jatkuvasti, kannattaa ehkä kirkastaa itselleen omat arvonsa ja oma maailmankuvansa. Ja sen jälkeen alkaa tehdä valintoja niiden mukaisesti.
Jos jatkuvasti elää omien arvojensa vastaisesti on paitsi kiukkuinen, niin myös voimaton ja turhautunut. Tuulimyllyjä vastaan eläminen on jatkuvaa taistelua, jota ei pidemmän päälle kannata jatkaa.
Tämä tuskin tarkoittaa sitä, että elämä on jatkossakaan täyttä harmoniaa sataprosenttisesti, mutta ainakin sisäinen rauha on useammin läsnä. Uskoisin.

Rauhallista loppuviikkoa kaikille. <3

Yksi lempipaikoistani! Täällä sielu lepää ja ajatukset selviää. 

Ovatko tavoitteesi elämässä sinun vai jonkun muun?

Kaikilla meillä on tavoitteita, haaveita ja arvoja elämässämme. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, ovatko ne todella sinun? Vai elätkö jonkun muun elämää?

Yhteiskunta jo pelkästään luo tietynlaista painetta vaikkapa parisuhdetta ajatellen. "Hyväksyttävää" on, että kun aloitetaan seurustelu, niin taival jatkuu yhteenmuutolla, kihloilla, avioliitolla ja lapsilla. Tuo kuvio elää edelleen vahvana huolimatta kasvavista avioerotilastoista ja siitä tosiasiasta, että kaikenlaisia parisuhde- ja perhejärjestelyjä nykyään löytyy entistä enemmän ja niistä puhutaan myös avoimesti.

Olen kuullut usean eronneen ihmisen esimerkiksi kommentoineen avioliittoaan, että meni naimisiin koska tuntui, että niin "kuuluu" tehdä. Mikä kauhea ajatus. Vai onko se sittenkään niin ihmeellistä? Moniko oikeasti miettii syvällisesti omia valintojaan ja elää rehellisenä itselleen?
Todennäköisesti valitettavan moni antaa ulkoisten tekijöiden vaikuttaa omiin valintoihinsa tai tekemisiinsä.

Entä moniko tekee päivittäin työtä, josta ei juurikaan pidä saati että siitä saisi voimaa ja energiaa? Vai tehdäänkö työtä vain, koska asuntolaina pitää maksaa, lapset ruokkia ja niin edelleen. Haaveillaan lottovoitosta ja mietitään, mitä tehdään sitten kun...
Pimeinä hetkinä sitten pysähdytään miettimään hetkeksi, että voisihan se elämä olla jotain muutakin kunnes realiteetit vievät mennessään ja suorittaminen jatkuu samanlaisena päivästä toiseen. Oravanpyörä ei pysähdy, eikä sen kyydistä voi hypätä koska pelottaa että sattuu.

Moniko voi käsi sydämellä sanoa, että tekee juuri sitä työtä jota haluaa, parisuhde kukoistaa ja vapaa-aika on muutenkin juuri sitä, mitä haluaa sen olevan? Ja voiko elämä olla kaikilta osin sujuvaa, vai onko aina joku osa-alue vähän sinne päin tai rempallaan?

Kuka päättää, mitkä valinnat ovat oikeita, mitkä tavoitteet järkeviä ja haaveet realistisia? Moniko pohjimmiltaan edes osaa vastata kysymykseen; mitä SINÄ haluat? Mitä juuri SINÄ.. Ei vanhempasi, puolisosi, naapurisi, yhteiskunta tai se joku, jonka kuvittelee paheksuvan tai ajattelevan jotain.

Kuka rakentaa sinun elämäsi? Sinä. Ei kukaan muu.