Ja taas voi aloittaa uuden elämän!

Uusi vuosi on monelle lupauksien aikaa. Kuntosalit ja jumppatunnit täyttyvät uuden elämän aloittavista ihmisistä. On tipatonta tammikuuta, paastoa ja jos vaikka mitä. Voidaan aloittaa elämä ns. puhtaalta pöydältä. Taas. Voisihan sen aloittaa puhtaalta pöydältä vaikka maaliskuun alussa ja varmaan niin joku tekeekin, mutta samanlaista joukkohysteriaa silloin tuskin saadaan aikaan.
Myös media osaltaan vaikuttaa asiaan. Lehdet ovat täynnä ohjeita paremman olon saavuttamiseen sekä "pikkuhiljaa bikinikuntoon" -juttuja ja kuntosalien mainoksia huippuedullisista jäsenyyksistä.
En oikein jaksa innostua tästä hysteriasta, mutta voihan se olla, että jotkut saavat kunnollisen kipinän elämänmuutokseen, joka jatkuu vielä tammikuun jälkeenkin.

Itsellenikin vuoden loppu on jonkinlaista tilinpäätöksen aikaa.
En tiedä johtuuko lähenevästä 40-vuotissyntymäpäivästä vai mistä, mutta yksi merkittävä positiivinen muutos on tapahtunut omassa ajatusmaailmassani. Olen huomannut, että tietynlainen armo itseä kohtaan alkaa löytyä ja myös ymmärrys siitä, että vähempikin suorittaminen elämässä riittää. Ja minä kuulkaa tiedän, mitä on elämän suorittaminen!
En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt, kun jotkut ystäväni ovat vuosien saatossa sanoneet, että "anna nyt vähän armoa itsellesi". Eihän sitä voi muusta tietää, jos on aina elänyt tietyn kaavan mukaan. Ja harvemmin kukaan ulkopuolinen voi toista muuttaa. Kyllä nämä asiat täytyy ihan itse tajuta.
Tämä sisäinen muutos on tuonut mukanaan myös muita juttuja. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on minulle entistä tärkeämpää, niin fyysinen kuin henkinen. Se ei tarkoita, että syön pelkkää porkkanaa ja urheilen fanaattisesti. Se tarkoittaa sitä, että teen asioita, joista minulle tulee hyvä olo. Ja myös sitä, että karsin elämästäni niin asioita kuin ihmisiä, jotka saavat oloni huonoksi. Jonkinlainen elämän suursiivous kaikin puolin. 40-kriisi, voisi joku todeta, mutta antaa olla vaan jos se tuo mukanaan rentoutta ja hyvää oloa!

Kulunut vuosi on ollut minulle melko tapahtumarikas. Paljon hyviä asioita on tapahtunut, mutta myös niitä huonoja. Tämän vuoden "tilinpäätökseni" yhteydessä olen joutunut myös toteamaan, että on tullut tehtyä virheitä. Ei sillä, etteikö niitä olisi ennenkin tullut tehtyä, mutta tällä kertaa olen pysähtynyt myös hieman miettimään. Ennen olisin todennut, että rapatessa roiskuu ja jatkanut matkaani sen kummempia kelailematta. Tai todennäköisesti syyttänyt jotain toista virheistäni. Tässäkin mielessä lienee jotain tapahtunut, koska olen aika paljon käynyt läpi vuoden aikana tapahtuneita asioita ja miettinyt omaa osallisuuttani ja käyttäytymistäni eri tilanteissa. Ei ole ehkä kovin mukavaa katsoa peiliin, mutta väittäisin, että henkisen kasvun kannalta se lienee välttämätöntä.
Myös näissä asioissa armollisuus itseä kohtaan pitää muistaa. Pitää osata antaa anteeksi itselle ja hyvä olisi tietysti myös oppia virheistään. Omasta puolestani uskon, että olen oppinut paljonkin kuluneesta vuodesta.

Voisiko olla, että se kuuluisa 40-kriisi on olemassa? Vai mistä johtuu, että monilla tulee tässä iässä pysähdys, jolloin sitä tulee ruodittua omaa elämää syvemmin? Kriisi sanana kuulostaa negatiiviselta, mutta jos tämä sitä on, niin tässä tapauksessa se on ollut pelkästään positiivista. Ainakin lopputulokseltaan.

Rauhallisin mielin ja minulle epätyypillisellä tyyneydellä paketoin mielessäni tämän vuoden ja aloitan uuden puhtaalta pöydältä.

Valoisaa uutta vuotta ihan jokaiselle.

Elämä on valintoja

Kaikilla on varmasti jossakin vaiheessa elämää tullut tilanteita, joiden seurauksena ajatukset jäävät junnaamaan kehää, eikä niistä (yleensä siis ikävistä) ajatuksista pääse millään eroon.
Itselläni on tapana jäädä murehtimaan asioita ja varsinkin auta armias, jos koen, että minua on tahallaan loukattu tai olen kokenut vääryyttä..!
Ikävä totuushan on, että vain itseään ja omia ajatuksiaan voi muuttaa. Pyörimällä negatiivisissa mietteissä sitä tekee hallaa vain itselleen.

Miten sitä sitten pääsee ulos tuosta noidankehästä? Yksi keino on hyväksyä tapahtunut sekä omat tunteet ja elää ne läpi antamatta niiden sen kummemmin vaikuttaa omaan toimintaan. Elämässä sattuu ja tapahtuu, eikä kaikkeen voi valitettavasti itse vaikuttaa. Mutta se, miten asioihin suhtautuu on omissa käsissä.
Tämähän kuulostaa kovin helpolta, mutta on kovan työn takana silloin, kun tilanne on niin sanotusti päällä. Loppujen lopuksi se on kuitenkin ainoa oikea tie, jos haluaa päästä elämässä eteenpäin.

Aika on toinen, joka auttaa. Vanhassa sanonnassa on siis perää.. aika parantaa haavat.
Jotkut haavat ovat kuitenkin niin syviä, että ne saattavat aueta jossakin elämäntilanteessa uudelleen. Silloinkaan ei ole paljon muuta tehtävissä, kuin elää sen asian kanssa ja yrittää parhaan kykynsä mukaan käydä läpi omaa tunnemyrskyään ja saada sisin järjestykseen.

Kun elämä lyö kasvoihin, niin kuin se aika ajoin tekee, kannattaa ottaa pari askelta taaksepäin ja muistaa kuka on. Arvostaa itseään sellaisena kuin on ja oppia omista virheistään. Sillä virheitä tekee meistä jokainen. Ainahan sitä voi syyttää toisia omasta huonosta olostaan, mutta onko se vastuun ottamista omasta elämästä?

Lapset opettavat vanhemmilleen paljon. Minun esikoiseni on luonteeltaan rauhallinen ja tasainen. Hyvin erilainen, kuin itse olen. Hän kertoi tässä taannoin, että koulussa on yksi kaveri, joka haastaa riitaa joka välitunti jonkun kanssa. Minä opastin tytärtäni pitämään puolensa, ettei vaan kukaan pääse kiusaamaan. Tytär katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi että: "Mutta kun mä en niinku halua riidellä. Mulla on parempi mieli, kun en ala riiteleen."

Niinpä. Elämä on valintoja. Ihan joka päivä.

Tammikuu toivoa täynnä

Uusi vuosi.
Se tuo monelle uutta puhtia elämään. Tehdään lupauksia, asetetaan uusia tavoitteita ja toivotellaan kanssaihmisille parempaa uutta vuotta.
Erityisen lohdullinen vuodenaika tämä on niille, joilla edellinen vuosi tai vuodet ovat syystä tai toisesta olleet vaikeita. Uuteen vuoteen voi lähteä ikään kuin puhtaalta pöydältä. Aloittaa alusta ja yrittää tehdä elämästä parempi.
Uudella puhdilla saattaa hyvinkin saada elämänsä parempaan suuntaan. Sitä jaksaa yrittää terhakammin, eikä vastoinkäymiset tunnu tässä vaiheessa vuotta vielä niin ylitsepääsemättömiltä.
Itselläni on kaksi vaikeaa vuotta takana, mutta tammikuu tuo toivoa paremmasta. Vielä vuosi sitten ajattelin, ettei huonommin voi mennä, mutta vuosi toikin lisää vaikeuksia. Nyt yritän pitää mielessä, että aina voi mennä huonommin ja keskittyä elämän hyviin asioihin. Koska niitä on ja paljon. Kun jaksaa keskittyä niihin ja uskoa, että muutkin asiat järjestyvät, niin elämästä tulee heti vähän helpompaa. Koska jos ei ole uskoa ja toivoa, niin mitä on?
En ole koskaan tehnyt erityisiä lupauksia uudelle vuodelle. Nyt lupaan kuitenkin pitää toivoa yllä ja tehdä kaikkeni, jotta saan elämäni kurssin käännettyä positiiviseksi. Vuoden päästä voin seisoa tukevasti omilla jaloillani ja ajatella että: "selvisinpäs". Toivottavasti.

Hyvää uutta vuotta ja hippunen onnea ihan kaikille.