Heinäkuu. Kesälomalla moni miettii, että onpa ihanaa kun ei tarvitse mennä töihin. Saa lomailla ja tehdä ihan mitä huvittaa.
Osalle ihmisistä ahdistus on kuitenkin isompi, vaativampi. Pyöritellään ajatuksia, että mitä jos ei oikeasti tarvitsisi palata lomalta takaisin samaan työpaikkaan. Näitä ajatuksia pyöritellään usein jopa vuosia. Leikitellään erilaisilla skenaarioilla elämänmuutoksesta. Riippumatossa pötkötellessä haaveillaan elämästä, jossa saisi tehdä sellaista työtä, josta pitää. Joka antaisi voimia sen sijaan, että jatkuvasti vaan vie niitä. Usein kuitenkin toinen puoli huutaa, että niin isot muutokset elämässä ovat mahdottomia. Mahdollista vaan ehkä joillekin muille, joillekin joilla on "paremmat" lähtökohdat (lue: riittävästi rahaa elämänmuutoksen tekemiseen), mutta ei itselle. Niinpä sen sijaan, että alkaisi tekemään asioita sen eteen, että muutos olisi mahdollinen, sitä jatkaa samaa rataa vuodesta toiseen. "Tämmöstä tää elämä on, tässä nyt mitään varaa ole lähteä haihattelemaan kun on iso asuntolaina, lapset, harrastukset, koirat, kissat ja pari autoa pihassa. Kyllä se on niin, että joka työpaikassa on haasteensa eikä se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella..."
Niin.
Mutta entäpä, jos antaisitkin itsellesi luvan miettiä omia tuntemuksiasi vähän tarkemmin? Entä jos muutos olisikin mahdollista? Entäpä, jos tulevaisuudessa voisitkin tehdä työtä, joka on omien arvojesi mukaista, josta nautit ja saat energiaa? Minkälaista elämäsi silloin olisi?
Totta nimittäin on, että myös samaan jääminen on riski. Jos elät elämää, joka kuormittaa jatkuvasti liikaa, josta et nauti vaan jopa inhoat joka aamu nousta ylös ja aloittaa työt... Vietät joka arkipäivä (joskus ehkäpä vkonloppuisinkin) ison osan päivästä työyhteisössä, joka on jopa toksinen tai ainakaan ei anna sinulle mitään... "Työ on työtä, ei siellä tartte ystäviä tehdä" -ajatuksella ei kovin pitkään jaksa. Jos jatkuvasti, vuodesta toiseen elät ympäristössä, joka imee sinusta viimeisetkin rippeet, niin kauanko ajattelet että se kantaa? Jatkuva stressi, uupumuksen rajoilla keikkuminen sairastuttaa varmasti lopulta jokaisen. Se vaikuttaa ihmissuhteisiin, terveyteen ja elämänhallintaan. Se voi tuoda tullessaan uusia vaikeuksia, jos stressiä ja huonoa oloa alkaa lääkitsemään liialla liikunnalla, alkoholilla tai muilla addiktioilla. Oletko siis valmis ottamaan tämän riskin, sen sijaan että yrittäisit tehdä muutosta, joka voisi tuoda elämääsi lisää energiaa, iloa, valoa ja onnellisuutta?
Omannäköisen elämän rakentaminen vaatii rohkeutta. Se vaatii työtä, eniten ehkä oman pään sisällä. Mutta se on mahdollista.
Sinun elämäsi on sinun elämäsi.
Ihanaa ja rentouttavaa heinäkuuta ihan jokaiselle.
Terhi V
