Minulla on ollut elämässäni aika paljon haasteita. On ollut potkuja, työttömyyttä, avioero, pari uupumusta, epäterveitä ihmissuhteita.. Muun muuassa näitä.
Lisäksi minulla on aina ollut vahva oikeudenmukaisuuden taju. Ei ole ihan pari kertaa, kun olen ollut "barrikaadeilla", jos minua tai jotain kanssaihmistä kohtaan on toimittu epäoikeudenmukaisesti. Jo lähes 10 vuotta sitten eräs silloinen kollegani sanoi, että "kannattaa valita taistelut, jotka voi voittaa". Ajattelin jo silloin, että onpa hyvin sanottu, mutta valitettavasti en itse ymmärtänyt toimia sen mukaisesti vielä pitkään aikaan sen jälkeen. Olen siis hakannut päätäni seinään useasti asioiden ja ihmisten kanssa, jotka ovat toimineet ja menneet vastoin oikeustajuani. Ja vastoin ihan yleistäkin oikeustajua.
Vasta ihan äskettäin olen ilmeisesti ylittänyt jonkinlaisen pisteen tässä asiassa ja tosissaan päässyt siihen tilanteeseen, että osaan valita taisteluni. Oikeastaan nykyään en enää valitse mitään taisteluita, vaan mieluummin käännyn ympäri ja annan asian olla, kun huomaan että ei vaan yksinkertaisesti kannata yrittää muuttaa mustaa valkoiseksi.
Olen käynyt läpi aikamoisen mankelin ja vielä monta kertaa. Minua on kohdeltu huonosti, rajojani on ylitetty uudelleen ja uudelleen ja minut on heitetty sivuun useasti ja monessa eri yhteydessä. Olen ollut vuosia todella kuormittunut, koska elämässäni on riittänyt omituisia käänteitä, joita en kertakaikkiaan ole ymmärtänyt. Tai oikeastaan en ole ymmärtänyt tehdä sitä ainoaa ja oikeaa, eli kääntyä kantapäilläni ja lähteä toiseen suuntaan. Ei, vaan minähän olen jäänyt jankuttamaan ja hakkaamaan päätäni seinään, koska "täytyyhän elämässä asioiden mennä reilusti ja oikeudenmukaisesti". Mutta kun ei valitettavasti mene.
Ehkä isoimpia valaistumisiani tässä matkallani on ollut se, että elämä ei ihan oikeasti ole reilua. Ja että kun joku kohtelee sinua huonosti tai koet elämässä epäreiluutta, se ei ole henkilökohtaista. Ja mitä sitten vaikka olisikin? Ainoa asia mihin voi vaikuttaa on se, miten asioihin suhtautuu.
Nämäkin lauseet olen lukenut satoja kertoja kaikista lukemistani self help -oppaista, niitä kuitenkaan sisäistämättä. Samoin nuo otsikon lauseet. Ja olen saanut itselleni vain lisää paineita, kun en ole kyennyt kasvamaan ja antamaan anteeksi itseeni kohdistuneita vääryyksiä. Olin vuosia katkera monista asioista ja toisinaan vieläkin ne tunteet nousevat pintaan. Sekin on ollut hyvä valaistuminen, että itseään ei voi hoputtaa näiden asioiden kanssa. Jos ei pysty antamaan anteeksi, niin kannattaa antaa itselleen anteeksi ettei siihen pysty. Ehkä sitten myöhemmin. On mielestäni vähän vaarallista, kun joka paikassa toitotetaan antamaan anteeksi toisille, koska muuten katkeroituu ja tekee pahaa vaan itselleen. Tottahan se on, mutta jos on saanut pahasti näpeilleen on ihan ok, ettei kykene antamaan anteeksi heti eikä ehkä vuosiin. Kannattaisi itsensä painostamisen sijaan antaa itselleen myötätuntoa ja ymmärrystä, että on ihan normaalia tuntea ihan kaikenlaisia tunteita.
On ihan todella väsyttävää purkaa vuosikausien kuormaa ja käsitellä vaikeita tunteita. Tuntuu, että se työ ei lopu koskaan ja sitä tarpoo samassa suossa vaikka kuinka pitkään. Voin sanoa omasta kokemuksesta, että se työ kannattaa todellakin tehdä. Se on sitä ihmisenä kasvamista ja kun joskus vihdoin asioita on vatkannut riittävästi, olo kevenee ja elämässä alkaa ihan uudenlainen vaihe.
Valitettavan moni kuitenkin toimii automaattisesti sillä "helpommalla" tavalla. Eli syy kaikkeen löytyy aina muualta. Tämä on silti oikeasti hankala yhtälö ymmärtää. En ymmärtänyt sitä itsekään pitkään aikaan, vaan ihmettelin aina että mitä hittoa, ei kai sitä voi kaikesta itseäänkään syyttää?! Ja varsinkin, jos ihan oikeasti on kokenut vääryyttä tai epäoikeudenmukaisuutta toisten ihmisten taholta.
Mutta juttu ei olekaan se, että etsitään syyllisiä tapahtuneisiin asioihin..
Voit aina valita, jäätkö vaatimaan oikeutta tai vaikkapa anteeksipyyntöä taholta, josta tiedät ettet sitä tule saamaan. Vai ilmaisetko kantasi jämäkästi ja selkeästi ja sen jälkeen jatkat matkaasi, mikäli toinen osapuoli ei ole valmis tai kykenevä kohtaamaan asioita samalla tasolla sinun kanssasi.
Toisen ihmisen toiminta ei kerro mitään sinusta, se kertoo aina hänestä itsestään. Ja toisinpäin.
Rauhallista sunnuntaita just sulle. <3
