Yleisesti 40 vuotta tuntuu olevan ihmisen elämässä jonkinlainen piste, jossa moni meistä pysähtyy miettimään jo elettyä elämää ja sitä, missä sillä hetkellä on ja ennen kaikkea onko se sitä, missä haluaa olla jatkossakin?
"Keski-iän kriisi", kuittaa moni, mutta niinhän se taitaa olla. Tuolla sanonnalla tosin on negatiivinen kaiku ja päinvastoin koen, että on pelkästään positiivista jos ihminen herää katselemaan elämäänsä ja arvojaan. Tietysti se usein tarkoittaa muutoksia, isojakin sellaisia, jotka koskettavat myös monia lähipiirissä olevia. Silti uskon, että uskollisuus itseä kohtaan ja omien arvojen mukaan eläminen kannattaa aloittaa jossain vaiheessa. Omia arvoja vastaan toimiminen on raskasta ja siinä sairastuttaa lopulta paitsi itsensä, myös läheisensä.
Mutta entä sitten kun elämä tuntuu taistelulta tai jokapäiväiseltä selviämiseltä ja päässä alkaa pyöriä ajatus siitä, että jonkun pitää muuttua? Moni lykkää muutoksia milloin minkäkin syyn takia. Koska raha, koska lapset, koska nykyiset elämän puitteet ja mukavuudet, koska mitä muutkin sanovat jne. Syitä pysyä nykyisessä tilanteessa on monia, vaikka olo olisi kuinka kauhea. Koska enhän mä nyt voi!
Totta on, että aina ei vaan oikeasti voi tehdä niinkuin itsestä tuntuu mukavammalta. MUTTA, oma hyvinvointi kannattaa silti nostaa korkealle. Jos sen nimittäin menettää, niin moni muukin asia menettää merkityksensä.
Ehkä elämän käännekohdassa voisi miettiä ennemminkin niin, että jos sitä alkaakin elää omien arvojen mukaisesti ja tehdä niitä asioita joista nauttii, niin ehkäpä elämä lähteekin yllättäen soljumaan juuri oikeaan suuntaan? Myötätuulessa. Tämä on monelle vuosikausia kipuilleelle nimittäin tuntematon käsite, siis se myötätuuli. On totuttu siihen, että elämä aina vähän tökkii. No miksi se sitten ehkä tökkii? Voisiko olla niin, että kun puskee omia arvojaan vastaan, niin mikään ei vaan suju luontevasti ja se aiheuttaa ongelmia?
Itse olen huomannut tässä vajaan vuoden aikana, että elämä kummallisesti lähtee soljumaan kun sille antaa mahdollisuuden. Kun ympäröi itsensä oikeilla ihmisillä ja keskittyy asioihin, jotka kokee itselle tärkeiksi. Löytää kauan kadoksissa olleet arvonsa ja alkaa elämään niiden mukaisesti. Elämä alkaa yllättäen tuntumaan helpolta, sujuvalta ja uusia ovia alkaa näkymään vähän siellä sun täällä.
Silti voi olla vaikea täysin tietoisesti ja rohkeasti antautua uudelle polulle. Vanhat uskomukset ovat tiukassa ja vähän väliä päässä huutelee se "järki" niitä samoja syitä, miksi pitäisi valita asioita, jotka vievät takaisin vanhalle polulle. Mutta omaan intuitioon kannattaa luottaa. Tosin sekin voi olla hankalaa, jos sekin on ollut hukassa pitkään. :)
Täytän kohta 45 vuotta ja mietin niin, että jos nyt en uskalla valita uutta polkua elämälleni, niin koska sitten? Vanha polku oli vaikea, kivikkoinen ja toi valtavan määrän huolta, huonoa oloa ja paljon kaikkea pahaa. Tämän kun muistaa myös niitä heikkoina hetkinä, niin se vie eteenpäin taas sinne oikeaan suuntaan.
Oma elämä kannattaa rakentaa niin, että siinä pääsääntöisesti on hyvä olla. Yleensä silloin luo hyvää oloa myös ympärilleen. Juuri se luo positiivisen kierteen elämään. Sitä vetää puoleensa asioita, mitä itsestä huokuu. Elämä on energiaa.
<3
Terhi V
