Vanhempien esimerkillä on väliä

Esikoisellamme on syntymäpäivät heti joulun jälkeen, jonka vuoksi joulukuu on meidän perheessämme melkoista juhlaa. Ensimmäiset pippalot pidetään kavereille jo joulukuun puolessa välissä, koska joulun pyhinä on kohtuullisen vaikea saada porukkaa kasaan. Tänä vuonna aloitimme myös kaverisynttäreiden suunnittelun ajoissa ja esikoinen halusi tällä kertaa myös sanoa mielipiteensä tarjoiluista.
Kesken tarjoilujen suunnittelua tyttäreni totesi, että haluaisi pöytään myös jotain "terveellistä". Totesin, että ilman muuta, mutta mitähän terveellistä saisi olla? Tämän jälkeen tyttö alkoi luetella haluamiaan terveellisiä herkkuja, kuten porkkanoita, kurkkutikkuja ja paprikaa. Moniko kohta 6-vuotias tilaa omille synttäreilleen vastaavia syötäviä? No, kerrottakoon nyt, että kyllä pöydästä löytyi myös jätkiä, keksejä, vaahtokarkkeja ja lakua..
Toinen esimerkki samaisen lapsukaisen valinnoista saatiin, kun esikoulun porukka teki retken, johon kuului visiitti Hesburgeriin. Meidän lapsemme eivät tiedä mitään ko. paikoista, mutta en halunnut olla tympeä ja annoin tietysti tytön mennä porukan mukana. Täytyy silti sanoa, että olin kohtuullisen yllättynyt kun kuulin, mitä tyttäreni oli valinnut listalta: kananugetit, salaatin ja maidon.
Ymmärrättekö jutun ytimen?
Vanhempien esimerkillä on valtava merkitys lapsen elämässä, oli sitten kyseessä ruoka tai mikä tahansa asia.
Meillä tehdään kotiruokaa ja säännölliset ruokailuajat tulevat selkäytimestä. Lapsia rohkaistaan maistamaan uusia makuja ja välillä leivotaan sekä herkutellaan. "Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa" -sanonta sopii myös ravintoasioihin. Kun lapsi oppii terveelliset elämäntavat jo pienestä pitäen on pohja tulevaisuudelle aika vankka. Sitä asiaa kannattaa ehkä pysähtyä miettimään vähän pidemmäksikin aikaa.

Entinen inhokkipäiväni maanantai

Olen hakenut tänä vuonna 21 työpaikkaa. Ja sen jälkeen perustanut yrityksen.
Motivaatio työntekoon on kova, mutta tämän päivän lama on todella tuntunut omissa nahoissa.
Työpaikat ovat tiukassa, kun ovet käyvät vähän "toiseen suuntaan" ja avoimiin työpaikkoihin on hakijoita hirveät määrät. Olen tunnollinen sekä tehokas työntekijä ja opin nopeasti uusia asioita. Ei se tänä päivänä ketään kiinnosta, kun rekrytointikonsulteilla on mistä valita. Jokaiseen avoimeen paikkaan löytyy aina joku, joka täyttää kaikki kriteerit. Yritä siinä sitten työssäoppineena pyristellä.
Mielenkiintoiseksi (ei tässä oikeasti ole mitään mielenkiintoista) elämän tekee se, että en ole yksin tässä tilanteessa. Siis omassa perheessämme. Tänä vuonna saimme molemmat, minä ja mieheni, kengänkuvan takalistoon.
Aloittava yrittäjä joutuu yleensä varautumaan siihen, että saattaa mennä kauankin ennen kuin homma lähtee pyörimään. Minulla ei tässä tilanteessa ei ole sitä luksusta, vaan homman pitäisi lähteä pyörimään juurikin näillä hetkillä.
Kovin kannustavaa ei ole se tosiasia, että työttömällä ovat vaihtoehdot vähissä. Jos haluat yrittää, voit toki olla yrittäjä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että olet omillasi. Tai kyllähän sitä on esimerkiksi starttiraha olemassa, mutta puhutaan noin puolesta vuodesta ja keskimäärin 700 eurosta per kuukausi. Miinus verot.
Kun taas työttömänä työnhakijana saa ansiosidonnaista, joka on omassa tapauksessani varsin erilainen summa kuin tuo starttirahan suuruus. Työttömänä et voi olla yrittäjä missään muodossa. Ei ole välimuotoa, joko olet jompaa kumpaa.
Kun molemmat vanhemmat joutuvat työttömäksi, suurin huolenaihe ovat lapset. Ei auta, vaikka kuinka tekisi mieli toteuttaa unelmiaan ja rakentaa omaa juttua. Realiteetit iskevät ennemmin tai myöhemmin. Unelmia tärkeämpää on saada ruokaa pöytään, pystyä pitämään nykyinen koti ja lasten arki normaalina.
Aiemmin palkkatyössä ollessani inhosin maanantaita. Sängystä nouseminen tuntui mahdottoman raskaalta ja työ maistui ensimmäiset tunnit puulta. Jos vielä tulee maanantai, jolloin pääsen lähtemään palkkatyöhön, luulen, että länkytän aiheesta hieman vähemmän.
Mikä tämän juttuni sanoma on? Ehkä haluan sanoa kaikille teille, jotka luette tätä töissä: olkaa onnellisia työpaikastanne ja siitä, että saatte olla osa työyhteisöä.
Näitä päivinä se on melkoinen lottovoitto.