Olen hakenut tänä vuonna 21 työpaikkaa. Ja sen jälkeen perustanut yrityksen.
Motivaatio työntekoon on kova, mutta tämän päivän lama on todella tuntunut omissa nahoissa.
Työpaikat ovat tiukassa, kun ovet käyvät vähän "toiseen suuntaan" ja avoimiin työpaikkoihin on hakijoita hirveät määrät. Olen tunnollinen sekä tehokas työntekijä ja opin nopeasti uusia asioita. Ei se tänä päivänä ketään kiinnosta, kun rekrytointikonsulteilla on mistä valita. Jokaiseen avoimeen paikkaan löytyy aina joku, joka täyttää kaikki kriteerit. Yritä siinä sitten työssäoppineena pyristellä.
Mielenkiintoiseksi (ei tässä oikeasti ole mitään mielenkiintoista) elämän tekee se, että en ole yksin tässä tilanteessa. Siis omassa perheessämme. Tänä vuonna saimme molemmat, minä ja mieheni, kengänkuvan takalistoon.
Aloittava yrittäjä joutuu yleensä varautumaan siihen, että saattaa mennä kauankin ennen kuin homma lähtee pyörimään. Minulla ei tässä tilanteessa ei ole sitä luksusta, vaan homman pitäisi lähteä pyörimään juurikin näillä hetkillä.
Kovin kannustavaa ei ole se tosiasia, että työttömällä ovat vaihtoehdot vähissä. Jos haluat yrittää, voit toki olla yrittäjä, mutta se tarkoittaa myös sitä, että olet omillasi. Tai kyllähän sitä on esimerkiksi starttiraha olemassa, mutta puhutaan noin puolesta vuodesta ja keskimäärin 700 eurosta per kuukausi. Miinus verot.
Kun taas työttömänä työnhakijana saa ansiosidonnaista, joka on omassa tapauksessani varsin erilainen summa kuin tuo starttirahan suuruus. Työttömänä et voi olla yrittäjä missään muodossa. Ei ole välimuotoa, joko olet jompaa kumpaa.
Kun molemmat vanhemmat joutuvat työttömäksi, suurin huolenaihe ovat lapset. Ei auta, vaikka kuinka tekisi mieli toteuttaa unelmiaan ja rakentaa omaa juttua. Realiteetit iskevät ennemmin tai myöhemmin. Unelmia tärkeämpää on saada ruokaa pöytään, pystyä pitämään nykyinen koti ja lasten arki normaalina.
Aiemmin palkkatyössä ollessani inhosin maanantaita. Sängystä nouseminen tuntui mahdottoman raskaalta ja työ maistui ensimmäiset tunnit puulta. Jos vielä tulee maanantai, jolloin pääsen lähtemään palkkatyöhön, luulen, että länkytän aiheesta hieman vähemmän.
Mikä tämän juttuni sanoma on? Ehkä haluan sanoa kaikille teille, jotka luette tätä töissä: olkaa onnellisia työpaikastanne ja siitä, että saatte olla osa työyhteisöä.
Näitä päivinä se on melkoinen lottovoitto.
Olen onnellinen työpaikastani, jossa viihdyn niin ihmisten kuin tehtävienkin puolesta. Myös maanantaiaamuisin. :) Ollessani työttömänä lähetin lyhyehkössä ajassa moninkertaisen määrän hakemuksia kertomaasi nähden eli kyllä se työnhakeminen käy työstä. Tsemppiä yrittäjälle ja mahdolliseen työnhakuunkin!
VastaaPoistaKiitos viestistäsi ja tsempistä, sitä tarvitaan! Ja onnea hyvästä työpaikasta, jonka olet saanut. :)
VastaaPoistaHei Terhi, luin haastattelusi Annasta ja tulin kurkkaamaan tänne blogiisi. Allekirjoitan täysin ajatuksesi. Olen itsekin espoolainen yhden hengen yrittäjä : ) Jäin työttömäksi vuonna 2008 ja siitä asti elämä on ollut pätkätöitä, freelancer yrittämistä... Haluan kuitenkin rohkaista sinua; kyllä elämä kantaa! Vaikka huoli omasta taloudesta ja lapsista on puuduttavaa, vastapainona on oma vapaus luoda työelämästään sellainen kuin haluaa. Sinulla on erinomainen yritysidea - selviätte kyllä.
VastaaPoistaIhanaa joulunodotusta ja parempaa uutta vuotta :)