lauantai 25. heinäkuuta 2020

Mutku, sitku vai nytkö?

Olen perustanut tämän blogin vuonna 2013, jolloin kävin läpi haastavia aikoja elämässä. Tuolloin työuupumuksen myötä tuli pysähdys, jolloin kyseenalaistin lähes kaiken sen, millä tavalla olin siihen asti elänyt.
Aika perustarina monelle tänä päivänä.

Vaan kun on kova pää, tarvitaan vähän enemmän elämältä iskuja, jotta ymmärtää. Seitsemän vuotta sitten nousin aika syvältä ja muutaman etsikkovuoden jälkeen palasin takaisin siihen meininkiin, jossa olin sairastunut - siihen kuuluisaan oravanpyörään. Tällä kertaa elämä näytti vähän tiukemmin, millä tavalla kiire, huono työilmapiiri, jatkuva paine, kylmä liike-elämä ja kovat arvot omaavat ihmiset vaikuttavat minuun. Ja miten huonosti sovin tuollaiseen kuvioon.
Tämän vuoden toukokuussa, yli vuoden rimpuilun, kipuilun ja huonosti voimisen jälkeen tuli isku, joka todennäköisesti oli minulle onnenpotku, vaikka aiheuttaakin paljon epävarmuutta. Sain potkut työstäni, jonka piti olla minulle hieno askel ja mahdollisuus. Kaikki ei ole kultaa, mikä kiiltää.

Nyt, parin kuukauden totaalisen levon ja rauhoittumisen jälkeen olo on yllättäen levollinen. Tulevaisuus on auki, mutta jokin kummallinen rauha on laskeutunut. Luottamus elämään, sitä se lienee.
Silloin seitsemän vuotta sitten työuupumuksen seurauksena lähdin hetkeksi tielle, jonka koin omakseni. Niinkuin moni muukin, lähdin minäkin silloin yrittäjäksi hyvinvointialalle. Jouduin kuitenkin vuoden yrittämisen jälkeen tekemään vaikean päätöksen ja palasin oravanpyörään, koska koin painetta perheen toimeentulosta. Mielenkiintoista sinänsä, koska olinhan tuolloin naimisissa ja tulonlähteitä perheessä oli kaksi.
Toisin on nyt. Olen tällä hetkellä huomattavasti haastavammassa tilanteessa, koska elän yksin kahden tyttäreni ja koiran kanssa. Siitä huolimatta on vaikea jättää huomiotta niitä tosiasioita, joita tämä "toinen isku" ja nykyinen tilanne on nostanut tietoisuuteeni. Omia arvoja vastaan ei voi elää loputtomasti.

Helppoja päätöksiä ei näissä tilanteissa ole ja onnellakin taitaa olla oma osansa kaikessa. Ensimmäinen askel on kuitenkin jo otettu, siitä ehkä lisää syksyn koittaessa. :)
Nyt on vielä kesää jäljellä ja aion nauttia joka hetkestä, erityisesti kiireettömästä olemisesta rakkaideni kanssa. Se on lopulta kaikki, millä on merkitystä.

<3

Uusi motivaatiovihkoni tulevaisuuden visioille ja unelmille.