Otsikon kysymys on absurdi, mutta hyvin yleinen.
Elämää suorittanut ja oravanpyörässä vuosia pyörinyt haluaisi yleensä SUORIUTUA uupumuksesta takaisin työkuntoon mahdollisimman nopeasti. Sitä miettii, millä tavalla voisi itse auttaa itseään, jotta elämä normalisoituisi ja voisi taas jatkaa samaan malliin. Suorittaminen on niin syvällä systeemissä, ettei tiedä muunlaisesta tavasta elää.
Yllätyksenä ja kauhistuksena voi uupumuksesta kärsivälle tulla se, että puolen vuoden sairauslomankin jälkeen voi hyvin tuntua siltä, ettei vieläkään jaksa mitään. Eikä siihen auta lähipiirin ihmettelyt ja kyselyt, että kauanko oikein olet ajatellut olla tekemättä mitään? Niin. Yleensä oravanpyörässä uupunut ja elämää suorittanut on vuosikausia tehnyt ihan helvetisti kaikkea koko ajan, joten miten ihmeessä toipuminen pitäisi tapahtua parissa kuukaudessa? Ei pidä, eikä tapahdu. Jos olet tällä hetkellä toipumassa uupuksesta, niin muista tämä. Ja myös se, että ei ole mitään merkitystä, jos joku muu ei ymmärrä vaikkapa toipumiseesi vaadittavaa aikaa. Suorittamalla toipumistasi teet itsellesi vaan enemmän hallaa, joten lopeta se heti! Anna itsellesi aikaa ihan niin paljon kuin toipumiseesi vaaditaan. Huomaat kyllä sitten, kun olosi alkaa kohenemaan ja elämään palaa taas värejä. Ja huomioi, että sekään ei ole merkki siitä, että voit painaa jalan taas kaasulle.
Tämä onkin sitten toinen juttu uupumuksen kokeneelle. Yleensä elämä ei todellakaan palaa ennalleen, jotain on peruuttamattomasti muuttunut. Tai jos ei ole, niin riski uupumuksen toistumiseen on kohtuullisen korkea. Tämäkin on asia, jonka olen itse joutunut huomaamaan kantapään kautta.
Uupumuksen läpikäynyt yleensä herkistyy siinä määrin, että samanlainen kuormitus ei enää toimi. Ei yksinkertaisesti. Eikä siinä ole mitään väärää! Miksi ylipäätään ihmisen pitäisi olla kuin robotti, joka taipuu mihin vaan? Uupuneelle onkin tärkeä ymmärtää miettiä oman elämänsä kuormitustekijöitä vakavasti ja rakentaa ympäristöstään sellainen, että se palvelee omaa jaksamista. Niin, niin, tiedän. Kun on ne lapset, työ, lasten harrastukset, omat harrastukset, kissat, koirat ja gerbiilit hoidettavana.. STOP! Viimeistään, kun uupumus on iskenyt vasten kasvoja on aika miettiä tilannettaan ja ymmärrettävä, että J O N K U N A S I A N ON M U U T U T T A V A!!! Jos jatkat samaan tahtiin, niin olet kohta samassa jamassa. Usko, kun kerron.
Uupuminen ei ole häpeä, se ei ole heikkoutta. Päinvastoin, se yleensä kertoo siitä, että on tehnyt liikaa ja liian kauan. Jättänyt itsensä ja omat tarpeensa sekä hyvinvointinsa huomiotta.
Voi kestää pitkään, ennen kuin oikeasti pystyy kuulemaan oman kehonsa viestejä, jos ne on tottunut sivuuttamaan vuosikausia. Juuri sen vuoksi uupumuksesta toipumiseen menee aikaa. Tarvitaan paljon aikaa ja rauhaa, jotta pystyy kuulemaan itsensä.
Pystyn kyllä samaistumaan niihin, jotka ajattelevat tämän luettuaan että "just joo mitä paskaa. Tässä nyt ole aikaa mihinkään itsensä kuunteluun, voi tsiisus." Niinpä. Kannattaa kuitenkin miettiä, jos saa itsensä kiinni tuontyyppisistä ajatuksista. Miksi et koe olevasi ajan ja rauhan arvoinen? Miksi se on mielestäsi turhaa tai mahdotonta?
Jos et itse ajattele omaa parastasi ja toimi sen mukaisesti, niin kuka sen tekee? Se ei ole itsekästä, vaan se on armollisuutta.
Levollista viikonloppua. <3
