Olen lähtökohtaisesti itsepäinen tapaus.
Ja olen myös aina ollut sitä mieltä, että kaikki on mahdollista.
Ikä on tuonut mustavalkoiseen ajatusmaailmaani onneksi harmaan sävyjä, joka taas on antanut jonkinlaista rauhaa ja ymmärrystä.
Silti tuntuu, että on vielä pitkä matka sisäiseen rauhaan, jossa voisin luottaa siihen, että elämä menee niin kuin sen on tarkoitettu menevän.
Minulla on aina ollut vahva tunne-elämä, joka sinällään on ihan kiva, mutta tiukan paikan tullen kun järki ja tunteet taistelevat, niin järki jää monesti toiseksi.
Kantapään kautta olen oppinut senkin, että aiempi ohjenuorani "tee niin kuin sydän sanoo", ei välttämättä ole se kaikista paras ja terveellisin vaihtoehto. Tunteella eläminen on henkisesti ja fyysisesti raskasta, joten jo senkin takia balanssi tunteiden ja järjen välillä olisi hyvä löytää.
Irti päästäminen on todellisuuden hyväksymistä. Ja se piru vie on ainakin minulle vaikeaa, jos olen asiasta eri mieltä. Minussa taitaa olla vähän maailmanparantajan vikaa.. Olen helposti nousemassa barrikadeille, jos huomaan epäkohtia tai epäreilua käytöstä ympäristössäni.
Eräs vanha kollegani sanoi joskus viisaasti, että kannattaa valita taistelut, jotka voi voittaa. En sitä silloin vielä ymmärtänyt, mutta nykyään kyllä. Sen vuoksi osaankin jo välillä hiljentyä, vaikka mieli tekisi alkaa avautumaan.
Oli kyse sitten työ- tai yksityiselämästä, niin asioita pitää uskaltaa nostaa pöydälle ja puhua. Mutta pitää osata myös antaa periksi. Asioita eikä varsinkaan ihmisiä pysty muuttamaan, vaikka kuinka yrittäisi.
Itselläni on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä, joiden toimintatapa on vetäytyminen. Joille irti päästäminen tuntuu käyvän kovin helposti.
Mutta tarvitseeko kaikkea aina ymmärtää? Se on toinen asia, jossa minulla riittää oppimista.
Että ei tarvitse vetää itseään äärimmilleen yrittääkseen muuttaa mahdotonta mahdolliseksi tai ymmärtääkseen jotain, mikä ei millään istu omaan sisimpään.
Muutama päivä sitten eräs toinen vanha kollegani heitti sloganin, joka itse asiassa sopii tähän loppukaneetiksi erittäin hyvin: "Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus".
Liikunta ja ruokavalio on vielä helppoa korjata, mutta omien sisäisten uskomusten, lukkojen ja traumojen käsittely ja sitä kautta henkisen tasapainon löytäminen on kokonaan toinen juttu. Ilman sitä kokonaisvaltainen hyvinvointi ei kuitenkaan ole mahdollista. Ja ainakin minä hitto vieköön haluan voida hyvin. Kokonaan.
Ja tässä asiassa en aio antaa periksi.
