Minä täytän parin kuukauden päästä 50-vuotta. Se on ilmeisesti joidenkin saamieni kommenttien perusteella jonkinlainen virstanpylväs, joka taas kerran määrittää naista. Olen kuullut sanottavan, että "viisikymppisenä nainen muuttuu näkymättömäksi". Mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Ulkonäöllisesti? Ajatuksiltaan? Työelämässä? Sinkkumarkkinoilla? Vai kertakaikkiaan kokonaisvaltaisesti? Kuka tämän on määritellyt ja miksi näin on, jos on?
Naisena työelämässä, ainakin oman kokemukseni perusteella, siinä 20-30-vuotiaana joutuu usein tekemään kaksinverroin työtä todistaakseen osaamisensa ja pätevyytensä. Nuorena naisena kokee tytöttelyä, vähättelyä ja jopa naureskelua. Toivon toki, että asia on omista ajoistani muuttunut parempaan suuntaan, mutta tuskin tämä ilmiö on kokonaan kadonnut vieläkään. Nuorena itsetunto on monella vielä hauras ja sitä on altis huonolle kohtelulle niin työelämässä kuin muutenkin. Ulkoapäin tulevat paineet saattavat vaikuttaa merkittävästi naisen elämään ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä jaksamiseen.
30-40 -vuotiaana moni nainen on ruuhkavuosien pyörteessä ja yrittää jollain tavalla löytää paikkansa työelämässä, kuitenkin samaan aikaan tiedostaen, ettei liian nopeasti jatkaisi työntekoa, jos kotona on pieniä lapsia. Nainen on edelleen päävastuussa lapsista, ainakin yhteiskunnan syvien rivien määrittäessä normejaan tässä asiassa. Jos taas lapsia ei naisella tässä vaiheessa ole, joutuu vastailemaan kysymyksiin ja ihmettelyihin. Onhan lasten saaminen naisen yksi päätehtävä tässä maailmassa! Auta armias, jos nainen on ihan itse tehnyt päätöksen olla hankkimatta lapsia - tosi itsekästä! Lapsia ei myöskään tuosta vaan tehdä, että sekin on asia jonka kanssa liian moni nainen joutuu kasvotusten.
Keski-ikäisenä eli 40-50 -vuotiaana nainen tuntee jo itsensä ja osaa myös suhtautua ulkoapäin tuleviin paineisiin. Osaa vetää rajoja, pitää puoliaan. Ja usein tästäkin johtuen nainen on kanssaihmisten silmissä "hankala". Ja ilmeisesti keski-ikäisenä naisena työelämässä on jo ehtoopuolella muutenkin. Keski-ikäinen nainen joutuu helposti, taas kerran, vähättelyn kohteeksi. Usein tämä käännetään ulkonäköasiaksi. Nainen saa kuulla "keränneen vähän turhan paljon lisäkiloja" tai "rupsahtaneensa". Tai jos positiivista palautetta tulee, niin sekin liittyy ulkonäköön: "ei uskoisi, että olet jo niin vanha" tai "oot kyllä hyvin säilynyt". Ylipäätään naisen ulkonäkö on asia, jota arvostellaan läpi elämän. Ihan kuin se olisi se tärkein anti, mitä nainen tähän maailmaan tuo.
Onko nainen koskaan todella vapaa arvostelusta? Onko nainen koskaan oikean ikäinen, oikean näköinen ja oikeita valintoja tekevä?
En ole oikein tosissani koskaan miettinyt omaa ikääni sen enempää. Olen vaihtanut urapolkua 45-vuotiaana, aloittanut politiikassa vasta äskettäin ja minulla on paljon unelmia ja ideoita tulevaisuuden varalle. Teen asioita, jotka kiinnostavat enkä mieti, voinko tehdä koska olen tämänikäinen tai varsinkaan, koska olen nainen. Naiseus tai ikä eivät määritä minua, mutta tunnistan toki ulkoapäin tulevat normit ja odotukset. Välillä ne tietysti ärsyttävät, mutta en tunnista, että ne olisivat omia valintojani elämässä muokanneet.
Haluan sanoa kaikille, erityisesti nuorille naisille, että seisokaa omilla jaloillanne älkääkä antako kenenkään määrittää tekemisiänne. Naisen arvo ei riipu ulkonäöstä, tittelistä, lapsiluvusta, parisuhdestatuksesta eikä mistään muustakaan. Nainen on vapaa tekemään elämästään juuri sellaisen, kun se hänelle itselleen sopii.
<3
Terhi V
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti