Ajattelin kirjoittaa itselleni ajankohtaisesta aiheesta, joka askarruttaa välillä enemmän ja välillä vähemmän.
Ruuhkavuodet, nuo kaikkien lapsiperheiden tuntemat vuodet, jotka periaatteessa pitäisi olla ihmisen parasta ja energisintä aikaa. Ja varmaan ne sitä ovatkin, sillä eihän sitä myllytystä muuten kukaan jaksaisi.
Itselläni on varmaan aika tyypillinen tarina tältä osin: kolmenkympin kieppeillä iski valtava pesänrakennusvietti, jonka seurauksena paketti piti saada kuntoon mahdollisimman nopeasti. Kaksi lasta, rivitalo, koira, avioliitto.. Jota seurasikin sitten burnout, työttömyys, avioero ja rivitalon muuttuminen kerrostalo-asunnoksi.
Mutta aikansa kutakin. Lapset kasvavat ja sitä kautta ainakin yöt saa nukuttua, vaikka muunlaisia huolia toki tulee eteen vähän väliä lasten kanssa.
Nyt elän lasten ja koiran kanssa hyvää arkea. Lapset ovat jo reippaita naisen alkuja, meillä on kaunis koti ja minulla haastava ja mielenkiintoinen työ.
Arki rullaa ja pysyy kasassa kiitos hyvän organisointikykyni. Mutta onhan se haasteellista. Hyvä esimerkki tältä viikolta, kun itse sairastuin pahaan flunssavirukseen, joka käytännössä tainnutti sohvan pohjalle. Siihen vielä kuopuksen vakava allerginen reaktio, jonka vuoksi olimme yhden päivän sairaalassa, niin onhan siinä koukeroita kerrakseen jo pelkästään kotipuolessa, puhumattakaan siitä, miten työt painavat päälle ja kasautuvat sairasloman aikana. Kuuluuhan ruuhkavuosiin olennaisena osana yleensä juurikin se vaativa työ.
Välillä sitä pysähtyy miettimään, että mikä järki tässä kaikessa on. Kaikilla, ainakin omassa lähipiirissäni, tuntuu olevan koko ajan kiire. Elämä on yhtä suorittamista ja kalenterin kanssa elämistä. Lähtökohtaisesti tykkään kyllä itse touhuta vähän koko ajan, mutta välillä pyöritys käy niin kovaksi, että kaiken tarkoitusta alkaa väkisinkin miettimään.
Ainakin näin eronneena kahden lapsen työssäkäyvänä äitinä tuntuu, että vuorokaudessa ei kerta kaikkiaan ole riittävästi tunteja. Kun lasten, koiran ja työn lisäksi laitetaan vielä rakkauselämä, tai sen yrittäminen, niin välillä tekisi mieli heittäytyä lattialle huutamaan, niin kuin lapset tekevät kun asiat eivät suju. "Ole armollinen itsellesi", huudetaan kaikenlaisissa elämäntaito-oppaissa ja kirjoituksissa. Kyllä se on niin, että vaikka sitä olisi miten armollinen, niin kalenteri ei siitä tule yhtään väljemmäksi eikä tunteja tule lisää vuorokauteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että aika riittää kyllä niille asioille, joita pitää tärkeinä. Joo.. Periaatteessa varmaan näin. Käytännössä ainakin hetkittäin ei ihan aina onnistu.
Kaiken pyörremyrskyn keskellä tulee silti kiitollisuus kaikesta. Että on tämä kaikki, jonka vuoksi pusertaa. Kun vaan muistaisi sen tarpeeksi usein.
Onneksi lapset ovat hyviä muistuttamaan, niin kuin meillä tapahtui tänä aamuna. Oloni on edelleen heikko koko viikon sairastamisen jälkeen ja jotenkin kaikki tuntuu tahmealta. Lähdin viemään kuopustani koululle ja siellä pieni eskarilaiseni juoksi perääni kolmesti halimaan, vaikka normaalisti halitaan vaan yhden kerran. Viimeisellä kerralla kysyin, että "mikäs nyt noin halituttaa", johon tyttö vastasi että: "No kun äiti sä oot niin ihana".
Ehkä olen jossain onnistunut.
<3
perjantai 21. huhtikuuta 2017
sunnuntai 5. maaliskuuta 2017
Viihdytkö omissa nahoissasi?
Olen törmännyt usein tähän ajatukseen viime aikoina. Viihdynkö omissa nahoissani?
Te, jotka olette blogiani seuranneet tiedätte, että olen kipuillut paljonkin erilaisten asioiden takia. Niin kai me kaikki toisinaan teemme.
Läheisissä ihmissuhteissa näkyy ennemmin tai myöhemmin se, jos et viihdy omissa nahoissasi. Kukaan toinen ihminen ei voi tuoda onnea, jos ei pysty olemaan onnellinen omissa nahoissaan. Toinen ihminen voi tuoda lisää elämääsi, mutta toisen ihmisen varaan ei voi eikä kannata laskea omaa onneaan ja sitä kautta hyvinvointiaan.
Me kaikki teemme virheitä elämässä. Itse pyrin aina katsomaan virheiden, niin omien kuin toistenkin, taakse. Miksi ihminen käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy? Miksi toiset reagoivat tyystin eri tavalla asioihin kuin toiset? Meillä jokaisella on oma tarinamme, omat haavamme, jotka vaikuttavat meihin ja käyttäytymiseemme halusimme tai emme.
Jos osaa kyseenalaistaa omia toimintatapojaan, ollaan jo hyvää vauhtia menossa kohti hyvää itsetuntemusta. Mutta tavat, uskomukset ja tunnelukot (kannattaa lukea Kimmo Takasen Tunnelukkosi -kirja!) istuvat tiukassa. Omien käyttäytymismallien muuttaminen on työn ja tuskan takana, vaikka sitä haluaisikin. Ja jotkut eivät edes halua tai edes tunnista, että omassa ajattelussa tai käyttäytymisessä olisi mitään "vialla".
Kun elämä heittää eteen vaikeita asioita, sitä joutuu vastakkain oman itsensä kanssa eikä välttämättä pidä siitä, mitä peilistä kuvainnollisesti näkee. Silloin on hyvä hetki pysähtyä, mennä syvälle omaan itseensä ja miettiä minkälaiseksi ihmiseksi on kasvanut ja muokkautunut. Oma tausta ja oman elämän tapahtumat vaikuttavat ihmisen muokkautumiseen ja on hyvä ymmärtää oma pohja.
Mutta entä jos omassa taustassa onkin vaikeita asioita, jonka vuoksi on muokkautunut ihmiseksi, josta ei edes itse pidä? Koskaan ei ole myöhäistä muuttua. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta.
Pitää olla myös armollinen itselle. Ymmärtää, että jokainen meistä on vajavainen. Ja jokainen meistä on vastuussa itsestään. Vain sinä voit muokata itsestäsi sen, joka haluat olla. Sen, jonka nahoissa haluat elää.
Armollista sunnuntaita. <3
Te, jotka olette blogiani seuranneet tiedätte, että olen kipuillut paljonkin erilaisten asioiden takia. Niin kai me kaikki toisinaan teemme.
Läheisissä ihmissuhteissa näkyy ennemmin tai myöhemmin se, jos et viihdy omissa nahoissasi. Kukaan toinen ihminen ei voi tuoda onnea, jos ei pysty olemaan onnellinen omissa nahoissaan. Toinen ihminen voi tuoda lisää elämääsi, mutta toisen ihmisen varaan ei voi eikä kannata laskea omaa onneaan ja sitä kautta hyvinvointiaan.
Me kaikki teemme virheitä elämässä. Itse pyrin aina katsomaan virheiden, niin omien kuin toistenkin, taakse. Miksi ihminen käyttäytyy, niin kuin käyttäytyy? Miksi toiset reagoivat tyystin eri tavalla asioihin kuin toiset? Meillä jokaisella on oma tarinamme, omat haavamme, jotka vaikuttavat meihin ja käyttäytymiseemme halusimme tai emme.
Jos osaa kyseenalaistaa omia toimintatapojaan, ollaan jo hyvää vauhtia menossa kohti hyvää itsetuntemusta. Mutta tavat, uskomukset ja tunnelukot (kannattaa lukea Kimmo Takasen Tunnelukkosi -kirja!) istuvat tiukassa. Omien käyttäytymismallien muuttaminen on työn ja tuskan takana, vaikka sitä haluaisikin. Ja jotkut eivät edes halua tai edes tunnista, että omassa ajattelussa tai käyttäytymisessä olisi mitään "vialla".
Kun elämä heittää eteen vaikeita asioita, sitä joutuu vastakkain oman itsensä kanssa eikä välttämättä pidä siitä, mitä peilistä kuvainnollisesti näkee. Silloin on hyvä hetki pysähtyä, mennä syvälle omaan itseensä ja miettiä minkälaiseksi ihmiseksi on kasvanut ja muokkautunut. Oma tausta ja oman elämän tapahtumat vaikuttavat ihmisen muokkautumiseen ja on hyvä ymmärtää oma pohja.
Mutta entä jos omassa taustassa onkin vaikeita asioita, jonka vuoksi on muokkautunut ihmiseksi, josta ei edes itse pidä? Koskaan ei ole myöhäistä muuttua. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus. Menneisyyden ei tarvitse määritellä tulevaisuutta.
Pitää olla myös armollinen itselle. Ymmärtää, että jokainen meistä on vajavainen. Ja jokainen meistä on vastuussa itsestään. Vain sinä voit muokata itsestäsi sen, joka haluat olla. Sen, jonka nahoissa haluat elää.
Armollista sunnuntaita. <3
keskiviikko 30. marraskuuta 2016
Ympäröi itsesi hyvällä
Miksi moni meistä sietää elämässään huonoa kohtelua toisten ihmisten taholta aivan liian pitkään? Johtuuko se huonosta itsetunnosta tai kenties siitä, ettei muusta tiedä tai ei osaa ajatella, että ansaitsisi parempaa? Miksi rajojen vetäminen on niin vaikeaa varsinkin, kun kyse on itselle tärkeistä ihmisistä?
On tietysti hyvä yrittää ymmärtää toisen ihmisen käytöstä.. tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta liika ymmärtäminen ja toisen ihmisen huonon käytöksen puolustelu itselle ja muille onkin sitten toinen juttu. Olemme mestareita selittämään asioita itsellemme parhain päin. Tärkeämpää olisi kuitenkin pysähtyä miettimään, mitä todella tarvitsemme ja mikä on parasta oman hyvinvoinnin kannalta. Monikaan ei tähän kykene, vaan valitsee mieluummin tutun tien, koska merkittävä muutos elämässä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Mieluummin jatketaan vanhassa tutussa, koska sillä tavalla ainakin tietää, mitä saa.Vastuu omasta elämästä tarkoittaa kuitenkin välillä raskaita ja vaikeita päätöksiä. Ja vahvuutta ymmärtää ja myöntää, mikä itselle on parasta.
Itselläni tämän ymmärtäminen on vaatinut monta päänhakkausta seinään. Miten helppoa onkaan syyttää toisia omasta onnettomuudestaan ja toisaalta myös antaa kiitosta omasta onnesta jollekin toiselle. Entäpä jos sitä ottaisikin ohjat omiin käsiin ja järjestelisi oman elämänsä sellaiseksi, joka on juuri itselle sopiva? Tämä toki vaatii asenteen muutosta ja vahvuutta oman tien kulkemiseen. Uskon kuitenkin, että kun itselle on selvää se, mitä haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee elämäänsä, niin on helpompi tehdä päätöksiä sen mukaisesti.
Itselleni oli valtava oivallus ymmärtää juurikin se, että mitä haluaa ja mitä tarvitsee eivät välttämättä ole sama asia. Otetaan nyt vaikka parisuhde. Monesti sitä halutaan säihkettä, jännitystä ja suurta dramaattista tunnetta, mutta onko se välttämättä juuri sitä, mitä oma sydän tarvitsee? Yleensä ei.
Aina tulee vastaan ihmisiä ja asioita, jotka eivät mene niin kuin toivoisi. Ja aina ei saa vastauksia omassa mielessä pyöriviin kysymyksiin. Kirjailija Kimmo Takasen sanoin: "Mielenrauhan voi saavuttaa sillä, ettei yritä saada kaikkia vastauksia".
Ihmiset tekevät päätöksiä aina omista lähtökohdistaan. Toisen ihmisen teko ei kerro muusta kuin kyseisestä ihmisestä itsestään ja sen ymmärtäminen ja sisäistäminen avaa aivan uudenlaisen näkökulman elämään. Näin se ainakin minulle teki.
Välillä on vaikea sulattaa läheisen ihmisen loukkaavaa käytöstä. Voi olla, ettei voi millään käsittää, miten joku voi toimia niin kuin toimii. Eikö jo se kerro siitä, että arvot ovat perustavaa laatua olevalla tavalla eriävät? Miksi sitä haluaisi sovittaa elämäänsä ihmisiä, joiden arvomaailma poikkeaa omasta valtavan paljon? Kannattaa olla rehellinen itselle ja ymmärtää ero toiveiden ja realismin välillä.
Ole itsellesi lempeä ja ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat juuri sinulle sopivia, sillä meillä on vain tämä yksi elämä. Ja siitä kannattaa tehdä itselle mahdollisimman mukava matka.
<3
On tietysti hyvä yrittää ymmärtää toisen ihmisen käytöstä.. tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta liika ymmärtäminen ja toisen ihmisen huonon käytöksen puolustelu itselle ja muille onkin sitten toinen juttu. Olemme mestareita selittämään asioita itsellemme parhain päin. Tärkeämpää olisi kuitenkin pysähtyä miettimään, mitä todella tarvitsemme ja mikä on parasta oman hyvinvoinnin kannalta. Monikaan ei tähän kykene, vaan valitsee mieluummin tutun tien, koska merkittävä muutos elämässä tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Mieluummin jatketaan vanhassa tutussa, koska sillä tavalla ainakin tietää, mitä saa.Vastuu omasta elämästä tarkoittaa kuitenkin välillä raskaita ja vaikeita päätöksiä. Ja vahvuutta ymmärtää ja myöntää, mikä itselle on parasta.
Itselläni tämän ymmärtäminen on vaatinut monta päänhakkausta seinään. Miten helppoa onkaan syyttää toisia omasta onnettomuudestaan ja toisaalta myös antaa kiitosta omasta onnesta jollekin toiselle. Entäpä jos sitä ottaisikin ohjat omiin käsiin ja järjestelisi oman elämänsä sellaiseksi, joka on juuri itselle sopiva? Tämä toki vaatii asenteen muutosta ja vahvuutta oman tien kulkemiseen. Uskon kuitenkin, että kun itselle on selvää se, mitä haluaa ja ennen kaikkea tarvitsee elämäänsä, niin on helpompi tehdä päätöksiä sen mukaisesti.
Itselleni oli valtava oivallus ymmärtää juurikin se, että mitä haluaa ja mitä tarvitsee eivät välttämättä ole sama asia. Otetaan nyt vaikka parisuhde. Monesti sitä halutaan säihkettä, jännitystä ja suurta dramaattista tunnetta, mutta onko se välttämättä juuri sitä, mitä oma sydän tarvitsee? Yleensä ei.
Aina tulee vastaan ihmisiä ja asioita, jotka eivät mene niin kuin toivoisi. Ja aina ei saa vastauksia omassa mielessä pyöriviin kysymyksiin. Kirjailija Kimmo Takasen sanoin: "Mielenrauhan voi saavuttaa sillä, ettei yritä saada kaikkia vastauksia".
Ihmiset tekevät päätöksiä aina omista lähtökohdistaan. Toisen ihmisen teko ei kerro muusta kuin kyseisestä ihmisestä itsestään ja sen ymmärtäminen ja sisäistäminen avaa aivan uudenlaisen näkökulman elämään. Näin se ainakin minulle teki.
Välillä on vaikea sulattaa läheisen ihmisen loukkaavaa käytöstä. Voi olla, ettei voi millään käsittää, miten joku voi toimia niin kuin toimii. Eikö jo se kerro siitä, että arvot ovat perustavaa laatua olevalla tavalla eriävät? Miksi sitä haluaisi sovittaa elämäänsä ihmisiä, joiden arvomaailma poikkeaa omasta valtavan paljon? Kannattaa olla rehellinen itselle ja ymmärtää ero toiveiden ja realismin välillä.
Ole itsellesi lempeä ja ympäröi itsesi ihmisillä, jotka ovat juuri sinulle sopivia, sillä meillä on vain tämä yksi elämä. Ja siitä kannattaa tehdä itselle mahdollisimman mukava matka.
<3
tiistai 25. lokakuuta 2016
Mistä sinä olet kiitollinen juuri nyt?
Ajelin tänä aamuna työpaikalle hirveässä ruuhkassa ja räntäsateessa. Liikenne oli tukkoista ja vähän kaaostakin paikoitellen, kun ihmiset tekivät hulluja ohituksia kiireessä, jotta pääsisivät mahdollisimman pian määränpäähänsä.
Minä istuin rauhallisesti omassa autossani ja mietin, että elämä on aika siistiä. Että kuinka paljon minulla on asioita, joista voin olla kiitollinen. Olin juuri vienyt 6-vuotiaani eskariin, joka jäi sinne iloisena vilkuttamaan kerrottuaan ensin, että olen ihana. Ja kolmasluokkalaiseni lähti samanaikaisesti ulkoiluttamaan pientä koiraamme, koska koulu alkoi hänellä vasta myöhemmin. Tämä on meidän arkeamme, meidän pieni kolmen naisen ja yhden poikakoiran tiimi, joka toimii jouhevasti ja jossa puhutaan tunteista, niin huonoista kuin hyvistäkin. Olemme kaikki terveitä, meillä on kiva koti ja toisemme. Ja paljon muuta.
Ihmiset, kuten minäkin liian usein, keskittyvät siihen, mitä heillä ei ole tai mikä on huonosti. Niinhän se toki on, että monia asioita pitää itsestäänselvyytenä, koska ei huonommasta tiedä.
Tänä aamuna tuossa aamuruuhkassa ajaessani ymmärsin olla kiitollinen paitsi tuosta juuri kertomastani, niin myös siitä, että nyt 40-vuotiaana olen fyysisesti ja henkisesti erinomaisessa kunnossa. Kaikenlaisia henkisiä kolhuja on tullut matkan varrella, mutta olen pystynyt niistä aina nousemaan. Ja myös kehoni on joutunut läpikäymään monenlaisia asioita, joita en edes halua tässä mainita, mutta niistäkin olen selvinnyt. Mitä muuta voin olla kuin kiitollinen?
Ymmärrän nykyään entistä paremmin sen, että vain itseään ja omaa suhtautumistaan asioihin voi muuttaa. Aina voi ja mielestäni pitääkin yrittää ymmärtää asioita ja toisia ihmisiä, mutta joskus on parempi vain antaa olla ja ymmärtää se, ettei aina voi eikä tarvitse ymmärtää kaikkea. Vain sillä tavalla voi löytää henkisen tasapainon.
Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea hyvää on elämässäsi? Ja kuinka usein vastaavasti löydät itsesi valittamasta asioista, jotka eivät ole kuten haluaisit? Veikkaan, että monella vaaka kääntyy sinne negatiivisen puoleen.
Olen aina uskonut, että ihminen on oman onnensa seppä. Aikaisemmin vaan toteutin sitä ehkä aika eri tavalla. Nyt olen ymmärtänyt, että onni tulee tasapainosta, joka syntyy silloin kun ympärillä olevat asiat ja ihmiset ovat sopivia ja tukevat juuri sinun elämänfilosofiaasi, arvojasi ja taustaasi. Kimmo Takasen vertaus on mielestäni hyvä liittyen ihmisen tunnelukkoihin: keitosta voi tulla hyvä erilaisilla resepteillä, mutta jotkut ainesosat eivät vain sovi yhteen. Niin se on elämässäkin. Jotta omasta keitostasi tulisi hyvä siihen kannattaa sisällyttää vain sopivia ainesosia, koska kuka haluaa syödä pahaa keittoa?
Mieti tänään edes yksi asia, joka on elämässäsi hyvin juuri tällä hetkellä. Aurinkoa pimeään syyspäivään!
<3
Minä istuin rauhallisesti omassa autossani ja mietin, että elämä on aika siistiä. Että kuinka paljon minulla on asioita, joista voin olla kiitollinen. Olin juuri vienyt 6-vuotiaani eskariin, joka jäi sinne iloisena vilkuttamaan kerrottuaan ensin, että olen ihana. Ja kolmasluokkalaiseni lähti samanaikaisesti ulkoiluttamaan pientä koiraamme, koska koulu alkoi hänellä vasta myöhemmin. Tämä on meidän arkeamme, meidän pieni kolmen naisen ja yhden poikakoiran tiimi, joka toimii jouhevasti ja jossa puhutaan tunteista, niin huonoista kuin hyvistäkin. Olemme kaikki terveitä, meillä on kiva koti ja toisemme. Ja paljon muuta.
Ihmiset, kuten minäkin liian usein, keskittyvät siihen, mitä heillä ei ole tai mikä on huonosti. Niinhän se toki on, että monia asioita pitää itsestäänselvyytenä, koska ei huonommasta tiedä.
Tänä aamuna tuossa aamuruuhkassa ajaessani ymmärsin olla kiitollinen paitsi tuosta juuri kertomastani, niin myös siitä, että nyt 40-vuotiaana olen fyysisesti ja henkisesti erinomaisessa kunnossa. Kaikenlaisia henkisiä kolhuja on tullut matkan varrella, mutta olen pystynyt niistä aina nousemaan. Ja myös kehoni on joutunut läpikäymään monenlaisia asioita, joita en edes halua tässä mainita, mutta niistäkin olen selvinnyt. Mitä muuta voin olla kuin kiitollinen?
Ymmärrän nykyään entistä paremmin sen, että vain itseään ja omaa suhtautumistaan asioihin voi muuttaa. Aina voi ja mielestäni pitääkin yrittää ymmärtää asioita ja toisia ihmisiä, mutta joskus on parempi vain antaa olla ja ymmärtää se, ettei aina voi eikä tarvitse ymmärtää kaikkea. Vain sillä tavalla voi löytää henkisen tasapainon.
Milloin sinä olet viimeksi pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea hyvää on elämässäsi? Ja kuinka usein vastaavasti löydät itsesi valittamasta asioista, jotka eivät ole kuten haluaisit? Veikkaan, että monella vaaka kääntyy sinne negatiivisen puoleen.
Olen aina uskonut, että ihminen on oman onnensa seppä. Aikaisemmin vaan toteutin sitä ehkä aika eri tavalla. Nyt olen ymmärtänyt, että onni tulee tasapainosta, joka syntyy silloin kun ympärillä olevat asiat ja ihmiset ovat sopivia ja tukevat juuri sinun elämänfilosofiaasi, arvojasi ja taustaasi. Kimmo Takasen vertaus on mielestäni hyvä liittyen ihmisen tunnelukkoihin: keitosta voi tulla hyvä erilaisilla resepteillä, mutta jotkut ainesosat eivät vain sovi yhteen. Niin se on elämässäkin. Jotta omasta keitostasi tulisi hyvä siihen kannattaa sisällyttää vain sopivia ainesosia, koska kuka haluaa syödä pahaa keittoa?
Mieti tänään edes yksi asia, joka on elämässäsi hyvin juuri tällä hetkellä. Aurinkoa pimeään syyspäivään!
<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)