Valoa kohti!

Maaliskuu. Valo alkaa lisääntyä niin luonnossa kuin mielessäkin. Auringolla on valtava merkitys ihmisen psyykeen ja ainakin minusta tuntuu, että keväällä herään eloon pitkän pimeän jakson jäljiltä.
Lisääntyvä valo tuo energiaa päiviin ja aamulla jaksaa herätä huomattavasti virkeämpänä uuteen päivään.
Erityisesti tämä maaliskuu ja kevät on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Yhdenlainen virstanpylväs, joka jakaa elämän pimeän jakson ja valoisan tulevaisuuden.
Mitä enemmän mennään kevättä eteenpäin, sitä kauemmas pääsen pimeästä - kaikilla tavoilla.
Normaalistikin kevät on kuin horroksesta heräämistä, mutta erityisesti nyt henkisesti raskaan pimeän ajan jälkeen se tuntuu erityisen vapauttavalta.

On ihana huomata olevansa pitkästä aikaa oma itsensä, ilman painavaa tunnetta hartioilla ja sydämessä. Olla vapaa!

Aurinkoisia ajatuksia ja valoa päiviin teille kaikille.

Aina on mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa - ihan joka päivä

Sehän ei ole uutinen, että aina tammikuussa valtaosa ihmisistä aloittaa "uuden elämän". Kuka on tipattomalla, kuka aloittaa kuntoilun jne.
Moni ihmisistä kuitenkin taapertaa päivästä toiseen omassa elämässään tyytymättömänä vähän kaikkeen. Mutta kun ei ole aikaa pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä, niin sitä jatkaa helposti autopilotilla eteenpäin. Silloin tällöin saattaa tietoisuuteen iskeä, että voisiko elämä olla muutakin kuin ainaista suorittamista, mutta arjen rumba vie mennessään ja vuodet vierivät.
Jossain vaiheessa yleensä elämässä kuitenkin tapahtuu jotain, mikä pysäyttää miettimään omaa elämää tarkemmin. Silloin voi olla kasvotusten isojen asioiden kanssa, jos on vuosikaudet tiedostamattaankin painanut eteenpäin ilman sen kummempia ajattelematta.
Kun omaan huonoon oloon tai tyytymättömyyteen havahtuu, saattaa ensimmäisiä ajatuksia olla se, että elämä on mennyt hukkaan. Että olen jo tämän ikäinen ja nyt koko tähän asti eletty elämä tuntuu jonkun toisen elämältä. Mennyttä ei kuitenkaan parane alkaa katumaan, vaan keskittyä tulevaan. Olla onnellinen siitä, että alkaa ehkä kuuntelemaan itseään, omia tarpeitaan tai haaveitaan edes tässä kohtaa.
On lohdullinen ajatus, että joka päivä voimme muuttaa oman elämämme suuntaan. Menneisyyden, tai edes tämän hetken, ei tarvitse määritellä tulevaisuuttamme. Voimme luoda uudelleen oman nahkamme, jos niin haluamme. Helppoahan se ei ole, mutta mahdollista kyllä.
Mutta mistä se johtuukin, että on helpompi jatkaa autopilotilla elämää eteenpäin, kuin alkaa tehdä muutoksia? Vaikka sitä ei olisi tyytyväinen ja onnellinen, niin silti vanhat tutut kuviot ovat turvallisempi vaihtoehto kuin uusi ja tuntematon. Siksi moni meistä valitseekin sen autopilotti-vaihtoehdon.
Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään tiedätte, että minun elämässäni on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Elämän isot mullistukset ovat kuitenkin aina tuoneet elämääni jotain uutta ja vieneet pala kerrallaan suuntaan, joka on enemmän minua itseäni. Burn out, työttömyys tai avioero eivät kuitenkaan olleet riittävästi, vaan elämällä on ollut vielä lisää oppiläksyjä annettavanaan. Elämä on heitellyt eteeni asioita ja ihmisiä, joiden vuoksi olen joutunut kasvotusten oman arvomaailmani kanssa. Näin jälkikäteen mietittynä kaikki se lienee ollut tarpeellista, jotta olen pystynyt suuntaamaan itseäni ja kulkuani siihen suuntaan, joka avaa elämäni täydeksi.
Ei se määränpää, vaan se matka. Elämästä kannattaa ehdottomasti tehdä itsensä näköinen, jotta voi nauttia jokaisesta päivästä aidosti. Kun on onnellinen omissa nahoissaan sitä huokuu myös ulospäin ja luo sitä kautta ympärilleen hyvän kehän.

Ihanaa viikonloppua. <3

Pitääkö aina suorittaa?

Olen koko alkuvuoden yrittänyt saada takaisin kadonnutta innostustani treenaamiseen. Elämässä on ollut vähän haastavampi kausi (jo pidempään), joka kulminoitui tammikuussa. Se lienee yksi syy siihen, että ei oikein mikään innosta - ei edes treenaaminen.
Kun keho ja mieli on yliväsynyt ei se ainakaan paranna tilannetta, jos stressaa vielä siitäkin, ettei treenaminen huvita tai itsensä pakottaa kerta toisensa jälkeen rankkaan treeniin. Välillä itsensä lempeä potkiminen on hyväksi, mutta kannattaa kuunnella tarkasti omaa oloaan, jotta ymmärtää rajansa ja sen, koska on oikeasti liian väsynyt.
Tilanteeni treenaamisen suhteen on ollut jo muutaman kuukauden se, että olen joutunut pakottamaan itseni siihen. Tietysti treenin jälkeen on ollut hyvä olo, mutta jotenkin se ei vaan ole ollut samanlaista iloa ja euforiaa, mitä siitä parhaimmillaan olen saanut.
Suorituskeskeisenä ihmisenä sitten ruoskin itseäni siitä, etten saa itsestäni irti ja treenikerrat ovat jääneet 1-2 kertaan viikossa.

Eilen menin sitten pitkästä aikaa joogaan. Olen näiden nihkeiden kuukausien aikana varannut lukuisia kertoja ajan yhdelle minua kiinnostavalle uudelle joogastudiolle, mutta perunut sen viime hetkillä milloin mistäkin syystä. Nyt sain aikaiseksi mennä sinne. Ja hyvä niin!
Kyseessä oli Espoossa toimivan Yogaroom Lumon yin joogatunti, jota kyseinen joogastudio mainostaa nettisivuillaan mm. lauseella: "Anna itsellesi elvyttävä lepohetki arjen kiireistä ja suorittamisesta". Se kuulosti juuri täydellisen sopivalta minun tilanteeseeni. Itse olen joogannut aikanaan aika paljonkin, mutta tämä kyseinen tunti sopii myös ensikertalaisille.
En tiedä johtuiko omasta herkistyneestä olostani, mutta jotenkin koin ihmeellistä rauhaa jo heti, kun olin astunut sisälle joogastudion tiloihin. Itse tunti oli todella rauhoittava, lempeä ja rentouttava. Myös opettajan kosketus harjoituksen aikana antoi lisää rentoutta ja loi olon, että olen tärkeä ja hyvä juuri sillä hetkellä ja sellaisena kuin olen. Suorituskeskeiselle ihmiselle antaa armoa joogasta niin tuttu ajatus siitä, että jokaisen harjoitus on hyvä juuri sellaisena kuin sen pystyy sinä päivänä tekemään. Ei pidä pakottaa kehoaan mihinkään, vaan tehdä harjoitus kehon ehdoilla. Mikä voimaannuttava ajatus!
Eilisen joogatunnin jälkeen mietin, että miksi ihmeessä olen pitänyt joogasta niin pitkään taukoa? Se on juuri sitä, mitä väsynyt mieleni ja kehoni tällä hetkellä tarvitsee. Rankka treenaaminen ei ole itse tarkoitus vaan sitä on oman kehon kuuntelu. Kaikella on aikansa ja paikkansa ja samaa rataa jatkaminen ei aina ole hyvä juttu. Elämässä tulee erilaisia tilanteita ja silloin täytyy osata kuunnella itseään, kehoaan ja  mieltään - mitä sinä tarvitset eniten? Mikä sinua palvelee parhaiten? Tässä suorituskeskeisessä maailmassa on hyvä muutenkin pysähtyä välillä. Pysäyttävin lause vähään aikaan tuli pari päivää sitten yhdessä kirjassa vastaan: "mitä jos riittäisit itsellesi?"
Niin, mitäpä jos.

Lempeyttä päivään. <3

Mitä jos tulisimme ulos omista laatikoistamme?

"Tein jotain sellaista, mitä en olisi ihan heti uskonut tekeväni. Otin tatuoinnin. Vielä muutamaa kuukautta aiemmin olin ollut aivan varma, että se ei olisi minun juttuni."
Selailin pari kuukautta sitten kirjakaupassa yhtä kirjaa, jonka yhden kappaleen alussa oli tämä teksti. Se osui ja upposi siinä määrin, että halusin ostaa kirjan siltä seisomalta.
Katri Syvärinen kiteyttää hienosti monia asioita kirjassaan "Löydä elämän taika". Olen saanut monia oivalluksia kirjan teksteistä ja se on laittanut miettimään asioita eri kulmilta.

Yksi mielenkiintoinen oivallus liittyy kategorisointiin. Miten ihmiset mielellään olettavat kanssaihmisistä tietynlaisia asioita ulkonäön, tyylin tai muiden pinnallisten asioiden perusteella. Myönnän tekeväni sitä myös itse. Ja ei siinä vielä kaikki. Teemme sitä myös itsestämme. Kategroisoimme itsemme helposti tiettyyn laatikkoon perustuen esimerkiksi menneisyyteemme tai uskomuksiimme. Miksi? Mitä jos sitä tulisi ulos omasta laatikostaan?

Itse olen toki elämäni aikana tehnyt hyvinkin erilaisia asioita miettimättä yhtään sitä, ettenkö voisi tehdä. Vasta oikeastaan vanhemmiten olen huomannut olevani alttiimpi miettimään omia valintojani skeptisesti niin, että onhan se vähän erikoista olla kiinnostunut niin erilaisista asioista. Että miten voisin olla uskottava missään foorumissa, jos en ns. pysy lestissäni.
Samaan aikaan olen aina miettinyt, että on valtava vahvuus olla monipuolinen. En vain todennäköisesti ole saanut siitä vahvuudestani irti niin paljon kuin olisin saanut, jos olisin pystynyt täysillä olemaan sinut omien mielenkiinnon kohteideni kanssa ja sitä kautta painamaan täysillä eteenpäin aina siinä, mitä kulloinkin olen ollut tekemässä. Kuulostaako sekavalta? Annan esimerkin.

Olen tehnyt päivätyökseni lähes koko aikuisikäni markkinointia sekä viestintää alkoholialalla. Kun tein irtioton vuonna 2013 ja perustin IhanUusOlo blogini, kouluttauduin ravintovalmentajaksi sekä aloin tehdä valmennuksia omalla toiminimelläni, niin ihmisten yleinen ajatus oli että "vau, tosi hieno juttu".
Kun sitten palasin alkoholialalle tuotepäälliköksi, niin olinkin yhtäkkiä kummajainen. Se "hyvinvointityyppi, joka vetää jotain ituja eikä ainakaan juo alkoholia". Kun vielä pönkitän tuota kuvaa sosiaalisessa mediassa jakamalla kuvia salitreenien jälkeisistä tunnelmista tai terveellisestä ruokavaliostani, niin ihmiset eivät selkeästi osaa suhtautua minuun.
Kuitenkin olen edelleen se sama nainen, joka rakastaa hyvää (ja kyllä myös terveellistä) normaalia ruokaa, tykkää leipoa ja herkutella, rakastaa punaviiniä (ja myös juo sitä), saa virtaa sekä energiaa kuntoilusta ja innostuu self-help kirjoista. On totta, että en vedä ns. perseitä olalle, joka johtuu siitä, etten kestä alkoholia kovinkaan paljon. Ja en koe myöskään saavani humalatilasta ja varsinkaan sen jälkeisestä olotilasta mitään. Osaan silti pitää hauskaa. Kaikki eivät tarvitse promilleja vereen ollakseen hyvällä tuulella tai viihtyäkseen illanvietoissa.
Näillä kilometreillä vaan valitsen mieluummin oman hyvän olon ja alkoholi ei sitä minulle tuo, paitsi ne viinilasilliset hyvän ruoan tai seuran kanssa. Tai ihan vaan rentoutuakseni.

Miksi ihmiset (me ihan kaikki) haluamme lyödä toisillemme leimoja niin herkästi? Oikeastaan edes tuntematta ihmistä tai tietämättä mitään todellista hänen elämästään. Se on mielenkiintoista.
Ja vielä ikävämpää on, jos sitä tekee itse itselleen tai antaa muiden mielipiteiden häiritä omaa elämäänsä tai valintojansa.

En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta nyt olen päättänyt luvata itselleni sen, että en ainakaan itse tunge itseäni enää mihinkään laatikkoon. Ja vähät välitän muiden mielipiteistä, vaan teen juuri niitä kaikkia asioita joita rakastan. Ihan täysillä.

Ihanaa viikkoa kaikille! <3