Kehonhuoltoa ei kannata unohtaa

Tämän kuntoiluinnostukseni huumassa olen joutunut muistuttelemaan itselleni, että kehon pitää myös muistaa antaa levätä. Ja sitä pitää myös huoltaa. Ikään kuin palkita rankasta työstä. Ja nyt en siis tarkoita sitä, että pitäisi hakea suklaalevy kaupasta ja palkita itsensä sillä rankan treeniviikon päätteeksi.

Itselläni on ollut nyt sen verran tiukka tahti treenaamisessa, että toinen takareisi alkoi viime viikolla antaa ikäviä merkkejä. Eihän siinä muu auttanut, kun pitää useampi lepopäivä peräkkäin. Kolme päivää pysyin poissa salilta, tosin kävin kyllä yhtenä lepopäivänä pitkällä ja reippaalla kävelylenkillä, jonka jälkeen venyttelin. Mutta tuotahan ei lasketa. :)

Mutta totuus siis on, että lihashuolto on tosi tärkeää. Varsinkin tässä iässä, kun kroppa ei enää toimi kuin unelma. Joka on muuten myös tuottanut minulle pieniä ongelmia. Nimittäin sen ymmärtäminen, että kroppani on 40-vuotias, vaikka mieleni on puolet siitä. Ja sitä kun on nuorempana treenannut paljon, niin jotenkin ne ajat ovat mielessä kirkkaana ja sitten sitä ihmettelee, ettei oma kroppa enää taivukaan kaikkeen, mihin se on silloin joskus taipunut. Jokainen vertaa siihen, mitä on joskus ollut. Tai näin ainakin itselläni pukkaa tapahtuvan. Ei siinä paljon lohduta kavereiden vakuuttelut, että "mut sähän oot tosi hyvässä kunnossa nelikymppiseksi". Ihan kuin ikä olisi joku syy olla heikossa, tai heikommassa, kunnossa kuin joskus aiemmin.
Toki realiteetit pitää muistaa, mutta olen kyllä sitä mieltä, että itseään on myös hyvä haastaa. Ainakin, jos on valmis tekemään töitä omien tavoitteidensa eteen.

Ja mikä motivoi sen paremmin kuin ne pienet muutokset, mitä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan omassa kehossaan ja omassa jaksamisessaan. Huikea fiilis!

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko! Ihanaa sunnuntaina, ihmiset. <3

Terkut mun toisesta kodista! :)