Pari viikkoa sitten olin pitkästä aikaa puhumassa ravitsemusasioista. Huomasin, että edelleen se on aihealue, joka saa minut innostumaan.. Joku voisi kutsua sitä jopa paasaamiseksi. :)
Keskustelun aiheena oli puhdas ruokavalio. Minulle puhtaasti syöminen tarkoittaa lähinnä sitä, että syön mahdollisimman tuoretta ja monipuolista itse tehtyä ruokaa ja vältän lisäaineita mahdollisuuksien mukaan. Minulla nousee karvat pystyyn jo heti siitä, että puhutaan jostain tietystä ruokavaliosta. Jos ei ole allergioita tai muita rajoitteita, niin miksi pitäisi noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota? Hyvä ruoka on elämän suuria nautintoja, eikä siitä pitäisi tehdä niin vaikeaa.
Ravintovalmentajana työskennellessäni toki huomasin, että asiakkaille oli valtava pettymys kun en suostunut tekemään heille tarkkaa ruokavaliota, jota he olisivat voineet seurata. Ihmisten on ilmeisesti helpompi toimia, kun joku ulkopuolinen taho kertoo kaiken valmiiksi. Ei tarvitse itse ajatella ja todella sisäistää muutoksia, jotka pitää tehdä. Mitä tarkempi ohjeistus ja nopeammat tulokset, niin sitä helpommin saa ihmiset innostumaan ja mukaan. Noin niinkuin yleisesti. Mutta pikadieeteissä on se ikävä puoli, että ne eivät ole pitkäaikaisia ratkaisuja. Pysyvään muutokseen pääsee vain tekemällä elämänmuutoksen askel kerrallaan. Ei ole oikoteitä onneen.
No niin, nythän tämä lähti taas sinne paasausosastolle. :)
Takaisin puhtaaseen ravintoon. Toki kaiken voi viedä niin pitkälle kun itse haluaa ja kykenee, mutta mielestäni olisi tärkeää puhua nimenomaan siitä, että jo pienillä muutoksilla ihminen pystyy nostamaan omaan kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Tämä koskee myös puhdasta syömistä. Ei tarvitse tehdä raakakakkuja voidakseen vähän paremmin. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin resepti on itse asiassa hyvin yksinkertainen. Riittävä lepo, liikunta ja ruokaa tasaisesti pitkin päivää; aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Aamiainen ei ole pelkkä musta kahvi, eikä välipalat suklaata tai pullaa. Lounas ja päivällinen ovat kunnollista ruokaa, ei mäkkäriä, pizzaa tai eineksiä. Tuolla pääsee jo pitkälle, väittäisin. Jos puhtaasti syöminen kiinnostaa, sen voi aloittaa siitä, että alkaa tekemään itse ruokansa. Ei eineksiä tai puolivalmiita ruokia. Kaupassa voi katsella vähän tarkemmin ainesosaluetteloita. Mitä lyhyempi ja selkeämpi se on, sitä parempi valinta. Jos ainesosaluettelo on täynnä aineita, jota et tunnista, se on parempi jättää hyllyyn.
Mutta ennen kaikkea ruoasta pitäisi oppia nauttimaan. Ja hyvä suuntaviiva on myös oma olo. Ruoan pitäisi tuoda energiaa ja hyvää oloa, ei väsymystä, turvotusta ja vatsakipuja tai muita suolistovaivoja. Ja paljon liikkuville ruokavalio on huomattavan tärkeä asia jaksamisen ja edistymisen kannalta. Jos aloittaa mittavan treenaamisen, mutta syö miten sattuu niin tuloksia ei takuulla synny ainakaan kovin helposti ja nopeasti. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa...
Energiaa viikkoon kaikille! <3
maanantai 27. elokuuta 2018
torstai 5. huhtikuuta 2018
Työhyvinvointi - Mitä se on?
Tänä päivänä puhutaan työhyvinvoinnista enemmän kuin koskaan, mutta toteutuvatko puheet? Moni yritys korostaa, että heille työntekijöiden hyvinvointi on tärkeää ja siihen panostetaan, mutta miten?
Liikuntaseteleiden ja muiden etuuksien jakaminen, kerran vuodessa pidettävät yhteiset hyvinvointipäivät ja muut - tuovatko ne työntekijöille hyvinvointia ja viihtyvyyttä työssä? Tuskin.
Sen sijaan monelta yritykseltä tuntuu unohtuvan se tärkein; antaa työntekijälle ennen kaikkea omaa kapasiteettia vastaava työkuorma. Liian monesti kuulee, miten ihmiset hukkuvat työkuormansa alle ja jos asiasta uskaltaa yrityksessä puhua, niin korostetaan yksilön omaa vastuuta ja priorisoinnin tärkeyttä. Totta, tärkeitä asioita, mutta mielestäni on yrityksiltä kohtuutonta ja edesvastuutonta pestä kätensä tilanteesta ja heittää vastuu kokonaan jo valmiiksi stressaantuneen ja uupuneen työntekijän harteille. Ihminen ei ole kone, vaikka niin tänä päivänä tunnutaan olettavan.
Jokainen ihminen on yksilö ja toinen kestää stressiä paremmin kuin toinen. Eri asiat kuormittavat ja luonnollisesti myös yksilön henkilökohtaiset asiat vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kuitenkin on erittäin iso painoarvo sillä, kokeeko ihminen tekevänsä omaa työtänsä koko ajan vähän jälkijunassa ja olevansa oikeasti itse ohjaksissa omassa työssään. Jos ylhäältä käsin tungetaan koko ajan lisää töitä ja vastuita kyselemättä, niin siinä on työntekijä melkoisessa puristuksessa. Siinä ei paljon liikuntasetelit auta.
Kysymys kuuluukin; kiinnostaako yrityksiä todella yksilön hyvinvointi työssä vai halutaanko siitä vain puhua ja sillä tavalla korostaa nyt niin ajankohtaisia pehmeitä arvoja ja nostaa imagoa?
Jos yritystä kiinnostaa katsoa tulevaisuuteen pitkällä tähtäimellä, niin työhyvinvointiin oikeasti panostaminen luulisi kiinnostavan. Mikä sen tehokkaampaa kuin organisaatio, jossa on hyvinvoivia, motivoituneita ja energisiä työntekijöitä?
Yksilön vastuu on tärkeää, mutta entä yrityksen vastuu omista työntekijöistään? Kaikki on korvattavissa ja uusia työntekijöitä löytyy varmasti tällaisessa työllisyystilanteessa helpostikin. Olisiko kuitenkin loppupeleissä tehokkaampaa pitää kiinni nykyisistä työntekijöistä ja rakentaa heidän kanssaan yhteistä tulevaisuutta? Ison kuvan katsominen ja pitkäjänteisyys tuntuvat puuttuvan tällä hetkellä liian monessa yrityksessä ihan yleisesti. Liekö se sitten tätä päivää.
Liikuntaseteleiden ja muiden etuuksien jakaminen, kerran vuodessa pidettävät yhteiset hyvinvointipäivät ja muut - tuovatko ne työntekijöille hyvinvointia ja viihtyvyyttä työssä? Tuskin.
Sen sijaan monelta yritykseltä tuntuu unohtuvan se tärkein; antaa työntekijälle ennen kaikkea omaa kapasiteettia vastaava työkuorma. Liian monesti kuulee, miten ihmiset hukkuvat työkuormansa alle ja jos asiasta uskaltaa yrityksessä puhua, niin korostetaan yksilön omaa vastuuta ja priorisoinnin tärkeyttä. Totta, tärkeitä asioita, mutta mielestäni on yrityksiltä kohtuutonta ja edesvastuutonta pestä kätensä tilanteesta ja heittää vastuu kokonaan jo valmiiksi stressaantuneen ja uupuneen työntekijän harteille. Ihminen ei ole kone, vaikka niin tänä päivänä tunnutaan olettavan.
Jokainen ihminen on yksilö ja toinen kestää stressiä paremmin kuin toinen. Eri asiat kuormittavat ja luonnollisesti myös yksilön henkilökohtaiset asiat vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kuitenkin on erittäin iso painoarvo sillä, kokeeko ihminen tekevänsä omaa työtänsä koko ajan vähän jälkijunassa ja olevansa oikeasti itse ohjaksissa omassa työssään. Jos ylhäältä käsin tungetaan koko ajan lisää töitä ja vastuita kyselemättä, niin siinä on työntekijä melkoisessa puristuksessa. Siinä ei paljon liikuntasetelit auta.
Kysymys kuuluukin; kiinnostaako yrityksiä todella yksilön hyvinvointi työssä vai halutaanko siitä vain puhua ja sillä tavalla korostaa nyt niin ajankohtaisia pehmeitä arvoja ja nostaa imagoa?
Jos yritystä kiinnostaa katsoa tulevaisuuteen pitkällä tähtäimellä, niin työhyvinvointiin oikeasti panostaminen luulisi kiinnostavan. Mikä sen tehokkaampaa kuin organisaatio, jossa on hyvinvoivia, motivoituneita ja energisiä työntekijöitä?
Yksilön vastuu on tärkeää, mutta entä yrityksen vastuu omista työntekijöistään? Kaikki on korvattavissa ja uusia työntekijöitä löytyy varmasti tällaisessa työllisyystilanteessa helpostikin. Olisiko kuitenkin loppupeleissä tehokkaampaa pitää kiinni nykyisistä työntekijöistä ja rakentaa heidän kanssaan yhteistä tulevaisuutta? Ison kuvan katsominen ja pitkäjänteisyys tuntuvat puuttuvan tällä hetkellä liian monessa yrityksessä ihan yleisesti. Liekö se sitten tätä päivää.
keskiviikko 7. maaliskuuta 2018
Valoa kohti!
Maaliskuu. Valo alkaa lisääntyä niin luonnossa kuin mielessäkin. Auringolla on valtava merkitys ihmisen psyykeen ja ainakin minusta tuntuu, että keväällä herään eloon pitkän pimeän jakson jäljiltä.
Lisääntyvä valo tuo energiaa päiviin ja aamulla jaksaa herätä huomattavasti virkeämpänä uuteen päivään.
Erityisesti tämä maaliskuu ja kevät on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Yhdenlainen virstanpylväs, joka jakaa elämän pimeän jakson ja valoisan tulevaisuuden.
Mitä enemmän mennään kevättä eteenpäin, sitä kauemmas pääsen pimeästä - kaikilla tavoilla.
Normaalistikin kevät on kuin horroksesta heräämistä, mutta erityisesti nyt henkisesti raskaan pimeän ajan jälkeen se tuntuu erityisen vapauttavalta.
On ihana huomata olevansa pitkästä aikaa oma itsensä, ilman painavaa tunnetta hartioilla ja sydämessä. Olla vapaa!
Aurinkoisia ajatuksia ja valoa päiviin teille kaikille.
Lisääntyvä valo tuo energiaa päiviin ja aamulla jaksaa herätä huomattavasti virkeämpänä uuteen päivään.
Erityisesti tämä maaliskuu ja kevät on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Yhdenlainen virstanpylväs, joka jakaa elämän pimeän jakson ja valoisan tulevaisuuden.
Mitä enemmän mennään kevättä eteenpäin, sitä kauemmas pääsen pimeästä - kaikilla tavoilla.
Normaalistikin kevät on kuin horroksesta heräämistä, mutta erityisesti nyt henkisesti raskaan pimeän ajan jälkeen se tuntuu erityisen vapauttavalta.
On ihana huomata olevansa pitkästä aikaa oma itsensä, ilman painavaa tunnetta hartioilla ja sydämessä. Olla vapaa!
Aurinkoisia ajatuksia ja valoa päiviin teille kaikille.
perjantai 23. helmikuuta 2018
Aina on mahdollisuus muuttaa elämänsä suuntaa - ihan joka päivä
Sehän ei ole uutinen, että aina tammikuussa valtaosa ihmisistä aloittaa "uuden elämän". Kuka on tipattomalla, kuka aloittaa kuntoilun jne.
Moni ihmisistä kuitenkin taapertaa päivästä toiseen omassa elämässään tyytymättömänä vähän kaikkeen. Mutta kun ei ole aikaa pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä, niin sitä jatkaa helposti autopilotilla eteenpäin. Silloin tällöin saattaa tietoisuuteen iskeä, että voisiko elämä olla muutakin kuin ainaista suorittamista, mutta arjen rumba vie mennessään ja vuodet vierivät.
Jossain vaiheessa yleensä elämässä kuitenkin tapahtuu jotain, mikä pysäyttää miettimään omaa elämää tarkemmin. Silloin voi olla kasvotusten isojen asioiden kanssa, jos on vuosikaudet tiedostamattaankin painanut eteenpäin ilman sen kummempia ajattelematta.
Kun omaan huonoon oloon tai tyytymättömyyteen havahtuu, saattaa ensimmäisiä ajatuksia olla se, että elämä on mennyt hukkaan. Että olen jo tämän ikäinen ja nyt koko tähän asti eletty elämä tuntuu jonkun toisen elämältä. Mennyttä ei kuitenkaan parane alkaa katumaan, vaan keskittyä tulevaan. Olla onnellinen siitä, että alkaa ehkä kuuntelemaan itseään, omia tarpeitaan tai haaveitaan edes tässä kohtaa.
On lohdullinen ajatus, että joka päivä voimme muuttaa oman elämämme suuntaan. Menneisyyden, tai edes tämän hetken, ei tarvitse määritellä tulevaisuuttamme. Voimme luoda uudelleen oman nahkamme, jos niin haluamme. Helppoahan se ei ole, mutta mahdollista kyllä.
Mutta mistä se johtuukin, että on helpompi jatkaa autopilotilla elämää eteenpäin, kuin alkaa tehdä muutoksia? Vaikka sitä ei olisi tyytyväinen ja onnellinen, niin silti vanhat tutut kuviot ovat turvallisempi vaihtoehto kuin uusi ja tuntematon. Siksi moni meistä valitseekin sen autopilotti-vaihtoehdon.
Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään tiedätte, että minun elämässäni on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Elämän isot mullistukset ovat kuitenkin aina tuoneet elämääni jotain uutta ja vieneet pala kerrallaan suuntaan, joka on enemmän minua itseäni. Burn out, työttömyys tai avioero eivät kuitenkaan olleet riittävästi, vaan elämällä on ollut vielä lisää oppiläksyjä annettavanaan. Elämä on heitellyt eteeni asioita ja ihmisiä, joiden vuoksi olen joutunut kasvotusten oman arvomaailmani kanssa. Näin jälkikäteen mietittynä kaikki se lienee ollut tarpeellista, jotta olen pystynyt suuntaamaan itseäni ja kulkuani siihen suuntaan, joka avaa elämäni täydeksi.
Ei se määränpää, vaan se matka. Elämästä kannattaa ehdottomasti tehdä itsensä näköinen, jotta voi nauttia jokaisesta päivästä aidosti. Kun on onnellinen omissa nahoissaan sitä huokuu myös ulospäin ja luo sitä kautta ympärilleen hyvän kehän.
Ihanaa viikonloppua. <3
Moni ihmisistä kuitenkin taapertaa päivästä toiseen omassa elämässään tyytymättömänä vähän kaikkeen. Mutta kun ei ole aikaa pysähtyä ja miettiä omaa elämäänsä, niin sitä jatkaa helposti autopilotilla eteenpäin. Silloin tällöin saattaa tietoisuuteen iskeä, että voisiko elämä olla muutakin kuin ainaista suorittamista, mutta arjen rumba vie mennessään ja vuodet vierivät.
Jossain vaiheessa yleensä elämässä kuitenkin tapahtuu jotain, mikä pysäyttää miettimään omaa elämää tarkemmin. Silloin voi olla kasvotusten isojen asioiden kanssa, jos on vuosikaudet tiedostamattaankin painanut eteenpäin ilman sen kummempia ajattelematta.
Kun omaan huonoon oloon tai tyytymättömyyteen havahtuu, saattaa ensimmäisiä ajatuksia olla se, että elämä on mennyt hukkaan. Että olen jo tämän ikäinen ja nyt koko tähän asti eletty elämä tuntuu jonkun toisen elämältä. Mennyttä ei kuitenkaan parane alkaa katumaan, vaan keskittyä tulevaan. Olla onnellinen siitä, että alkaa ehkä kuuntelemaan itseään, omia tarpeitaan tai haaveitaan edes tässä kohtaa.
On lohdullinen ajatus, että joka päivä voimme muuttaa oman elämämme suuntaan. Menneisyyden, tai edes tämän hetken, ei tarvitse määritellä tulevaisuuttamme. Voimme luoda uudelleen oman nahkamme, jos niin haluamme. Helppoahan se ei ole, mutta mahdollista kyllä.
Mutta mistä se johtuukin, että on helpompi jatkaa autopilotilla elämää eteenpäin, kuin alkaa tehdä muutoksia? Vaikka sitä ei olisi tyytyväinen ja onnellinen, niin silti vanhat tutut kuviot ovat turvallisempi vaihtoehto kuin uusi ja tuntematon. Siksi moni meistä valitseekin sen autopilotti-vaihtoehdon.
Te, jotka olette lukeneet blogiani pidempään tiedätte, että minun elämässäni on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Elämän isot mullistukset ovat kuitenkin aina tuoneet elämääni jotain uutta ja vieneet pala kerrallaan suuntaan, joka on enemmän minua itseäni. Burn out, työttömyys tai avioero eivät kuitenkaan olleet riittävästi, vaan elämällä on ollut vielä lisää oppiläksyjä annettavanaan. Elämä on heitellyt eteeni asioita ja ihmisiä, joiden vuoksi olen joutunut kasvotusten oman arvomaailmani kanssa. Näin jälkikäteen mietittynä kaikki se lienee ollut tarpeellista, jotta olen pystynyt suuntaamaan itseäni ja kulkuani siihen suuntaan, joka avaa elämäni täydeksi.
Ei se määränpää, vaan se matka. Elämästä kannattaa ehdottomasti tehdä itsensä näköinen, jotta voi nauttia jokaisesta päivästä aidosti. Kun on onnellinen omissa nahoissaan sitä huokuu myös ulospäin ja luo sitä kautta ympärilleen hyvän kehän.
Ihanaa viikonloppua. <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)