Uusi vuosi, uusi alku

Viime vuosi päättyi hieman alavireisissä tunnelmissa, joka varmasti näkyi myös viimeisimmässä kirjoituksessani. Marras-joulukuu meni flunssakierteen kourissa, joten jo se oli omiaan laskemaan yleistä fiilistä.
Uuden vuoden alku on kuitenkin huomattavasti positiivisempi ja odotan jo innolla uusia tuulia alkavaksi työrintamalla ja toivottavasti muuallakin.
Minulla ei ole ollut tapana tehdä sen kummemmin mitään uuden vuoden lupauksia tai päätöksiä, mutta toki aina vuoden vaihtuessa sitä tekee jonkinlaista pohdintaa elämän suhteen. Pohdintojen tuloksena toivon pystyväni tänä vuonna aiempaa useammin kiinnittämään huomioni olennaisiin asioihin elämässä. Pyrin keskittämään voimavarani niihin asioihin, jotka koen tärkeäksi ja jättämään vähemmälle turhanpäiväisen stressaamisen varsinkin asioista, joihin en pysty vaikuttamaan.
Siinä sitä haastetta riittämiin. :)

Liikunnan saralla sain itseni loppuvuodesta aika jumiin niin fyysisesti kuin henkisestikin, kun olin paahtanut puoli vuotta hurmiossa uutta lajiani, crossfittiä. Mahtavaa oli toki huomata, että kroppa vielä taipuu ja muokkautuu, mutta tuli huomattua sekin, että palautuminen ei enää tapahdu ihan samaan malliin kuin nuorempana. Se vaatii huomattavasti enemmän huomiota. Ja se paljon puhuttu kokonaiskuormitus pitäisi ymmärtää! Ehkä jonain päivänä..
Sen vuoksi olenkin päättänyt (onhan näitä päätöksiä näköjään tullut tehtyä!), että ainakin nyt alkuvuodesta keskityn enemmän lempeämpään liikkumiseen ja kuuntelen kehoani tarkasti kovien treenien jälkeen. Helmikuun alusta uudet työkuviot tulevat viemään energiaa huomattavasti, joten siihen ei vaan kertakaikkiaan sovi monta kertaa viikossa kovaa treenaaminen. Opettelen siis kaiketi olemaan itselleni armollisempi kaikin puolin.
Unen tärkeyttä aina korostetaan palautumisessa, joten siihen aion keskittää paljon huomiotani. Murheetkin näyttävät paljon pienemmiltä hyvin levänneenä.

Iloa ja valoa uuteen vuoteen! <3

Suorittamisesta ja alipalautumisesta

Siitä onkin jo tovi, kun viimeksi tänne kirjoitin... Nyt ajattelin tarttua aiheeseen, josta on paljon kirjoitettu, mutta vasta omakohtainen kokemus yleensä havahduttaa miettimään asioita tarkemmin.

Nykyään muistetaan puhua paljon palautumisesta, omasta ajasta ja kokonaiskuormituksesta. Harva näitä asioita silti miettii oikeasti, ennen kuin on pakko. Tässä hektisessä maailmassa eletään jatkuvassa puristuksessa, eikä sitä tule ajatelleeksi, että mitkä kaikki asiat oikeasti ihmisen voimia kuluttavat. Luulin itse oppineeni läksyni jo useampi vuosi sitten ja tunnistavani, jos alkaa niin sanotusti mennä liian lujaa. Tavallaan tunnistankin, mutta kun arki pyörii vinhaa vauhtia, niin sitä onkin haastava osata pysäyttää ajoissa.
Ne, jotka blogiani ovat seuranneet tietävät, että aloitin crossfitin toukokuussa ja se vei mukanaan heti ensi hetkestä. Läpi kesän treenasin aktiivisesti ja lomaa harjoittelusta pidin vain viikon. Treenimääräni ovat mielestäni olleet kuitenkin hyvin maltillisia eli noin 3-4 kertaa viikossa. Tässä sitten tuleekin se iso mutta; samaan aikaan kuormittava arki työn, kahden lapsen ja yhden koiran kanssa kaikkine aikatauluineen tekee väkisinkin sen, että elämä on yhtä aikataulua. Mutta minä olen siinä tosi hyvä! Siis aikatauluttamisessa ja organisoimisessa. Homma pysyy hanskassa ja suoritus tyylipuhtaana. Arkipäivät hujahtavat kalenterin perässä juosten, mutta kerrankin olin saanut tungettua myös omat treenit sinne ja pidin niistä myös kiinni. Viikonloput sitten meni pyykkiä pestessä, kotia siivotessa ja seuraavan viikon ruokia miettiessä ja asioita järjestellessä. Ja tietysti PITI vaan TEHDÄ kaikenlaista muutenkin silloin, kun kerran on vapaata. Hetkinen, onko tuossa lauseessa jotain kummallista?
Vähän tietysti mietitytti, kun arkipäivänä töiden jälkeen sain lapsille ruuan eteen niin piti mennä hetkeksi pitkälleen ennen treenejä. Väsytti niin vietävästi, mutta olin saanut kiinni suorittamisesta niin treeneihin piti lähteä, koska se antoi virtaa ja hyvää energiaa. En ihan tajunnut, että siinä kohtaa keho olisi ehkä tarvinnut mieluummin vähän lepoa kuin maastavetoa.
Mutta jos ei tajua, niin keho kertoo. Onhan se ennenkin nähty. Hermot alkoivat olla pinnassa ja unettomia öitä alkoi tulla entistä useammin. Ja sittenhän onkin aika nopeasti käsissä huojuva korttitalo.
Lääkärisetä kertoi, että kaikki arvot ovat kuin huippu-urheilijalla, mutta nyt kuulostaa siltä, että menee vähän liian lujaa. Kierrokset alas ja heti.
Crossfitin sijasta kävelyä, koska uni pitää saada kuntoon. Mahtavaa. Tiedoksi vaan, että kävely ei ole minun mielestäni treenaamista. Minulla on koira, joten kävelen muutenkin aika paljon. Ja nopeasti, tottakai.
Tälläisellä tiellä olen siis tällä hetkellä. Treeneihin tekee mieli, mutta rauhallisesti pitäisi ottaa. Eilen kävin taas kokeilemassa ja tuntui ihan ok:lta. Mutta tehot eivät tosiaan ole kohdillaan, huomaahan sen. Ei siis auta, kun jatkaa rauhoittumista. Ja kävelyä.
Juttelin crossfit-salilla yhden valmentajan kanssa tilanteesta, joka kysyi, että milloin minulla on päivä jolloin en tee mitään. En ymmärtänyt kysymystä. :)

Huumori sikseen... Ei näillä asioilla tosiaan kannata leikkiä. Kehon hälytysmerkkejä pitäisi kuunnella ja antaa itselleen sitä kuuluisaa armoa. Mutta minkäs teet, jos on tottunut koko ajan olemaan menossa ja aina PITÄÄ tehdä sitä ja tätä. Toinen aiemmin mainitsemani valmentajan kysymys pysäytti myös: "Miten niin PITÄÄ"? Meinasin jo tiuskaista, että no kun vaan pitää! Asioita pitää tehdä, eihän tämä elämä muuten pyöri..!
Vai pyörisikö sittenkin?
Täytyy miettiä sitä vaihtoehtoa.

Aurinkoa syksyiseen viikkoon kaikille! <3

Mitä on puhdas ruokavalio?

Pari viikkoa sitten olin pitkästä aikaa puhumassa ravitsemusasioista. Huomasin, että edelleen se on aihealue, joka saa minut innostumaan.. Joku voisi kutsua sitä jopa paasaamiseksi. :)
Keskustelun aiheena oli puhdas ruokavalio. Minulle puhtaasti syöminen tarkoittaa lähinnä sitä, että syön mahdollisimman tuoretta ja monipuolista itse tehtyä ruokaa ja vältän lisäaineita mahdollisuuksien mukaan. Minulla nousee karvat pystyyn jo heti siitä, että puhutaan jostain tietystä ruokavaliosta. Jos ei ole allergioita tai muita rajoitteita, niin miksi pitäisi noudattaa jotain tiettyä ruokavaliota? Hyvä ruoka on elämän suuria nautintoja, eikä siitä pitäisi tehdä niin vaikeaa.

Ravintovalmentajana työskennellessäni toki huomasin, että asiakkaille oli valtava pettymys kun en suostunut tekemään heille tarkkaa ruokavaliota, jota he olisivat voineet seurata. Ihmisten on ilmeisesti helpompi toimia, kun joku ulkopuolinen taho kertoo kaiken valmiiksi. Ei tarvitse itse ajatella ja todella sisäistää muutoksia, jotka pitää tehdä. Mitä tarkempi ohjeistus ja nopeammat tulokset, niin sitä helpommin saa ihmiset innostumaan ja mukaan. Noin niinkuin yleisesti. Mutta pikadieeteissä on se ikävä puoli, että ne eivät ole pitkäaikaisia ratkaisuja. Pysyvään muutokseen pääsee vain tekemällä elämänmuutoksen askel kerrallaan. Ei ole oikoteitä onneen.
No niin, nythän tämä lähti taas sinne paasausosastolle. :)

Takaisin puhtaaseen ravintoon. Toki kaiken voi viedä niin pitkälle kun itse haluaa ja kykenee, mutta mielestäni olisi tärkeää puhua nimenomaan siitä, että jo pienillä muutoksilla ihminen pystyy nostamaan omaan kokonaisvaltaista hyvinvointiaan. Tämä koskee myös puhdasta syömistä. Ei tarvitse tehdä raakakakkuja voidakseen vähän paremmin. Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin resepti on itse asiassa hyvin yksinkertainen. Riittävä lepo, liikunta ja ruokaa tasaisesti pitkin päivää; aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Aamiainen ei ole pelkkä musta kahvi, eikä välipalat suklaata tai pullaa. Lounas ja päivällinen ovat kunnollista ruokaa, ei mäkkäriä, pizzaa tai eineksiä. Tuolla pääsee jo pitkälle, väittäisin. Jos puhtaasti syöminen kiinnostaa, sen voi aloittaa siitä, että alkaa tekemään itse ruokansa. Ei eineksiä tai puolivalmiita ruokia. Kaupassa voi katsella vähän tarkemmin ainesosaluetteloita. Mitä lyhyempi ja selkeämpi se on, sitä parempi valinta. Jos ainesosaluettelo on täynnä aineita, jota et tunnista, se on parempi jättää hyllyyn.

Mutta ennen kaikkea ruoasta pitäisi oppia nauttimaan. Ja hyvä suuntaviiva on myös oma olo. Ruoan pitäisi tuoda energiaa ja hyvää oloa, ei väsymystä, turvotusta ja vatsakipuja tai muita suolistovaivoja. Ja paljon liikkuville ruokavalio on huomattavan tärkeä asia jaksamisen ja edistymisen kannalta. Jos aloittaa mittavan treenaamisen, mutta syö miten sattuu niin tuloksia ei takuulla synny ainakaan kovin helposti ja nopeasti. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa...

Energiaa viikkoon kaikille! <3

Työhyvinvointi - Mitä se on?

Tänä päivänä puhutaan työhyvinvoinnista enemmän kuin koskaan, mutta toteutuvatko puheet? Moni yritys korostaa, että heille työntekijöiden hyvinvointi on tärkeää ja siihen panostetaan, mutta miten?
Liikuntaseteleiden ja muiden etuuksien jakaminen, kerran vuodessa pidettävät yhteiset hyvinvointipäivät ja muut  - tuovatko ne työntekijöille hyvinvointia ja viihtyvyyttä työssä? Tuskin.

Sen sijaan monelta yritykseltä tuntuu unohtuvan se tärkein; antaa työntekijälle ennen kaikkea omaa kapasiteettia vastaava työkuorma. Liian monesti kuulee, miten ihmiset hukkuvat työkuormansa alle ja jos asiasta uskaltaa yrityksessä puhua, niin korostetaan yksilön omaa vastuuta ja priorisoinnin tärkeyttä. Totta, tärkeitä asioita, mutta mielestäni on yrityksiltä kohtuutonta ja edesvastuutonta pestä kätensä tilanteesta ja heittää vastuu kokonaan jo valmiiksi stressaantuneen ja uupuneen työntekijän harteille. Ihminen ei ole kone, vaikka niin tänä päivänä tunnutaan olettavan.
Jokainen ihminen on yksilö ja toinen kestää stressiä paremmin kuin toinen. Eri asiat kuormittavat ja luonnollisesti myös yksilön henkilökohtaiset asiat vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kuitenkin on erittäin iso painoarvo sillä, kokeeko ihminen tekevänsä omaa työtänsä koko ajan vähän jälkijunassa ja olevansa oikeasti itse ohjaksissa omassa työssään. Jos ylhäältä käsin tungetaan koko ajan lisää töitä ja vastuita kyselemättä, niin siinä on työntekijä melkoisessa puristuksessa. Siinä ei paljon liikuntasetelit auta.

Kysymys kuuluukin; kiinnostaako yrityksiä todella yksilön hyvinvointi työssä vai halutaanko siitä vain puhua ja sillä tavalla korostaa nyt niin ajankohtaisia pehmeitä arvoja ja nostaa imagoa?

Jos yritystä kiinnostaa katsoa tulevaisuuteen pitkällä tähtäimellä, niin työhyvinvointiin oikeasti panostaminen luulisi kiinnostavan. Mikä sen tehokkaampaa kuin organisaatio, jossa on hyvinvoivia, motivoituneita ja energisiä työntekijöitä?

Yksilön vastuu on tärkeää, mutta entä yrityksen vastuu omista työntekijöistään? Kaikki on korvattavissa ja uusia työntekijöitä löytyy varmasti tällaisessa työllisyystilanteessa helpostikin. Olisiko kuitenkin loppupeleissä tehokkaampaa pitää kiinni nykyisistä työntekijöistä ja rakentaa heidän kanssaan yhteistä tulevaisuutta? Ison kuvan katsominen ja pitkäjänteisyys tuntuvat puuttuvan tällä hetkellä liian monessa yrityksessä ihan yleisesti. Liekö se sitten tätä päivää.