Lisäaineähky

Liekö sitten syy oman kiinnostuksen kasvamisessa vai missä, mutta viime aikoina olen törmännyt lukuisiin artikkeleihin koskien ruokien lisäaineita.
Eihän se toki mikään uusi juttu ole, mutta minun tajuntaani se on kolahtanut kunnolla vasta nyt, kun aloin opiskella ravitsemustiedettä.
Kahden lapsen äitinä, olen joutunut miettimään ruokavalintoja ja niiden vaikutuksia paitsi itseeni, niin myös kasvavien lasten kehitykselle. Kaupoissa on entistä enemmän valinnanvaraa, mutta varsinkin lapsiperheissä tarjoukset jyräävät ja harva miettii, mitä oikeasti työntää alas omasta ja lastensa suusta. Monelle tärkeintä on, että ruoka tulee helposti ja nopeasti ja että lapset suostuvat syömään.
Ikäväkseni olen joutunut toteamaan, että samaa linjaa noudatetaan myös esim. päiväkodeissa. En toki voi yleistää, mutta uskoisin, että päiväkoti jossa toinen lapsemme on, tuskin poikkeaa kovasti yleisestä linjasta.
Kerronpa esimerkin. Kolmevuotias tyttömme meni pitkän kesäloman jälkeen päiväkotiin. Atooppinen ihottuma, joka on ollut ihan hyvällä mallilla koko kesän, puhkesi ns. kukkaan pari päivää siitä, kun päiväkoti oli alkanut. Aiemmin olisin ajatellut, että liekö stressiä tai jotain, mutta nyt kun tietoisuus ravitsemuspuolella on kasvanut, olen varma että sillä on tässä melkoinen merkitys. Useat lisäaineet, esimerkiksi nitriitti, jota on mm. nakeissa, makkaroissa jne., saattaa aiheuttaa nokkosihottumaa ja suolistovaivoja. Viinirypäleissäkin oleva sulfiitti taas voi tuoda mukanaan kutinaa ja hengitysoireita. Esimerkkejä kyllä riittää.
Terveellinen ravinto on elinehto pienille ja suuremmillekin lapsille, tästä lienee aika moni kanssani samaa mieltä. Miksi sitä on niin vaikea toteuttaa maassa, jossa on vaihtoehtoja ja tietämystä saatavilla vaikka kuinka paljon? Viime viikolla lapselleni oli tarjoiltu välipalana mm. suklaapuuroa (!?) ja toisena päivänä leipää ja kaakaota. Ihan kiva, mutta olen kyllä vähän eri mieltä siitä, mikä on terveellistä ja ravitsevaa välipalaa.
En todellakaan ole fanaattinen terveysintoilija, kyllä lapsille tehdään kotonakin herkkuja välillä. Jotenkin sitä vaan miettii, että kestäisikö päiväkotien tai koulujen lounaat ja välipalat lähemmän tarkastelun? Epäilen. Valmisruoista ja epäterveellisistä välipaloista on pitkä matka puhtaaseen ja terveelliseen ruokaan, jota varmaan jokainen vanhempi lapselleen soisi. Vai onko sillä väliä? Paljon on ihmisiä, jotka tätä lukiessaan ajattelevat, että eikö tuota nyt ole tärkeämpiäkin asioita. Voi olla, mutta suosittelen lämpimästi kyseenalaistamaan lisäaineiden tarpeellisuutta ruokavaliossa.
Lisäaineita tietysti on hirveä määrä, eikä normaalikuluttaja voi kaikkea opetella. Hyvä vinkki on tehdä ruoat itse tai ostaa tuotteita, joiden ainesosaluettelossa on mahdollisimman vähän aineita ja kaikki ovat tunnistettavia. Silloin ollaan jo aika hyvällä mallilla.

Hyvää luettavaa aiheesta on esim. Mats-Eric Nilsson; Petos lautasella.