Tälläinen otsikko iski silmääni viime sunnuntaina Helsingin Sanomien nettisivulla. Kolumnin oli kirjoittanut Jari Sarasvuo.
Niin, mitäpä siihen sanoa, ajattelin tekstin luettuani. Olin pöyristynyt, mutta se lienee ollut kirjoittajan tavoitekin, provosoida.
Mutta kyllä se pisti miettimään, että moniko esimies tai henkilöstöihminen on samaa mieltä. Voiko joku todella ajatella niin, että työuupumuksesta kärsivä ihminen on heikko, vastuuta pakoileva luuseri?
Sarasvuo kuittaa hyvin nopeasti sen asian, jolle pitäisi nimenomaan antaa huomionarvoa. Nimittäin huono johtaminen. Suora lainaus ko. kirjoituksesta: "Toki huono johtaminen aiheuttaa ja pahentaa sietämättömiä tilanteita. Silti ihmisen oma arvomaailma määrää, miten elämän vaatimuksiin vastaa. Joka välttää vahvistumiseen johtavaa ponnistelua, väsyy lopulta viikonpäivien ajattelustakin." Siis anteeksi mitä? Jos pomosi on veemäinen ja hukassa, loppupelissä se on kuitenkin oma ongelmasi? Jaaha.
Onhan se tietysti niin, että jos työpaikalla ei syystä tai toisesta ole kiva olla, sieltä voi lähteä. Käytännössä tämänkaltainen toiminta harvoin on mahdollista. Kun on ne lapset, asuntolainat ja muut maalliset asiat, joita aika moni vastuuntuntoinen aikuinen joutuu miettimään.
Olisiko mahdollista, että työhyvinvoinnille voisi antaa arvoisensa painoarvon ja ymmärtää, että kun työntekijät voivat hyvin, firmakin voi hyvin? Työntekijän hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat ja niihin ei aina pysty itse vaikuttamaan. Työyhteisöissä on monenlaisia tilanteita ja tapauksia, eikä niitä voi niputtaa samaan kasaan. Sarasvuon kirjoituksessaan harrastama yleistys siitä, että työstressi on heikkojen ihmisten "tauti" on paitsi tökeröä, myös vaarallista kommentointia vakavasta asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti