Viime jutussani kirjoitin, että olen vihdoinkin innostunut uudelleen aktiivisesta treenaamisesta. Into on iskenyt ihan kunnolla ja hyvä niin, koska tässä iässä ja elämäntilanteessa joutuu välillä olemaan melkoisen luova, että saa aikataulutettua treenit hektiseen elämänrytmiin.
Minulla on kaksi lasta ja koira. Tosin modernisti vain joka toinen viikko, mutta ei siitä sen enempää. Lisäksi työskentelen melko vaativissa markkinointitehtävissä, joten työpäivät jatkuvat monesti läppäri sylissä vielä kotonakin.
Onnekseni olen aina ollut hyvä organisoimaan asioitani niin töissä kuin kotona ja se helpottaa paljon. En tiedä, miten selviäisin muuten tässä arjen pyörityksessä.
Minulla on vahva periaate, että mitä pitää tärkeänä ja haluaa elämäänsä niin sille löytyy kyllä aikaa. Joutuu ehkä vähän järjestelemään, mutta niin se vain on.
Minulla esimerkiksi nyt treenit on merkitty selkeästi kalenteriin, koska elän kalenterin varassa muutenkin. Jos en merkitsisi niitä sinne, niin saattaisi käydä helposti niin, että menisi useampi päivä ja huomaisin tehneeni kaikenlaista arkihommaa, mutta ei yhtään liikuntaa. Sillä tavalla liikkumiseni tapahtuikin useamman vuoden. Se perustui fiiliksen mukaan liikkumiseen ja hyötyliikuntaan. Eikä siinä mitään pahaa tietysti ole, pysyinhän ihan hyvässä kunnossa silläkin tavalla. Mutta nyt kun tavoitteeni ovat sillä saralla hieman erilaiset, niin täytyy treenaamisenkin muuttua.
Yksi iso muutos tämän projektini yhteydessä on ollut ruokavalioni muokkaaminen. Olen jo pitkään syönyt terveellisesti ja monipuolisesti, mutta myös minulla on ollut tiettyjä tapoja ja päähänpinttymiä, joissa on ollut korjaamisen varaa. Tämän projektini myötä ruokavaliooni on tullut muutamia pieniä, mutta merkittäviä muutoksia: joka-aamuinen vihersmoothie sen ainaisen leivän tilalle (lisäksi syön kyllä edelleen kaurapuuroni marjoineen), proteiinin lisääminen joka aterialle, kunnollisen välipalan syöminen iltapäivällä (aiemmin se oli pahimmillaan kahvi ja suklaa!) ja pastan tilalle kasviksia tai vähemmän vehnäinen ja hiilarinen vaihtoehto papupasta. Ja viherjauhejuoma päivittäin.
Näiden muutosten kylkiäisenä on tapahtunut niin, että olen syönyt leipää äärimmäisen vähän, juustoa en yhtään ja kasviksia huimasti enemmän. Ruoka-annokseni ovat tosin melkoisen isoja, koska muuten en jaksaisi treenata. Ja okei myönnetään, olen alkanut juoda myös proteiinijauheesta tehtyä palautusjuomaa treenin jälkeen. Olen aina aiemmin ollut erittäin skeptinen kaiken maailman jauhejuttuihin, mutta minulle ei ole ongelma tarkastella omia päähänpinttymiäni ja periaatteitani, jos joku pystyy perustelemaan asiaan toisenlaisen vaihtoehdon paremmaksi.
Tosin aion kyllä jatkossakin nauttia ihan aidosta ruoasta, koska hyvä ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista. :)
Mutta takaisin treenien rytmittämiseen. Eihän se toki aina ole niin helppoa, että kun merkkaa kaiken kalenteriin niin homma pelaa jouhevasti. Kun arjessa on paljon kaikenlaista, on myös suurempi riski, että jotain odottamatonta tapahtuu. Lapset sairastuvat tai koira sairastuu, töissä tulee jotain erikoista vastaan, joka pitää hoitaa heti eikä huomenna, oma jaksaminen tai terveys saattaa heikentyä vaikka ihmissuhdeongelmien myötä tai ihan mitä tahansa.
Silti olen sitä mieltä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja mikä tärkeintä, kun tankkaa oikein eli pitää kiinni terveellisestä ruokavaliosta, niin jaksaa ottaa paremmin vastaan arjen erilaiset haasteet olivat ne sitten mitä hyvänsä. Ja sekin kannattaa muistaa, että mikään ei ole pysyvää. Jos juuri nyt on haastava aika elämässä se menee kyllä ohi.
Kun keskityt vaikeuksienkin keskellä huolehtimaan omasta hyvinvoinnistasi jaksat paremmin rämpiä ongelmien yli ja kestää erilaisia tilanteita.
Tsemppiä uuteen viikkoon! <3
maanantai 26. syyskuuta 2016
perjantai 16. syyskuuta 2016
Tsemppaajalla on väliä
Olen pari kertaa aiemminkin tehnyt päätöksen saada treenaamiseni säännölliseksi, mutta loppupelissä se on jäänyt kuitenkin arjen jalkoihin ja liikkumiseni on jäänyt säännöllisen epäsäännölliseksi. Ja mikäs siinä, olenhan minä aina ollut kohtuullisen aktiivinen liikkuja ja harrastanut paljon hyötyliikuntaa.
Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain perin kummallista. Ilmeisesti kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kesän jälkeen päätin taas, että nyt viimeistään täytyy alkaa lenkkeilyn ja jumppaamisen sijaan panostaa lihaskuntoon jo ihan senkin takia, että tässä iässä kroppa ei enää oikein vaan "tule mukana".
Sain vinkin hyvästä personal trainerista ja ajattelin, että otetaan nyt sitten joku kiva saliohjelma ja aloitellaan siitä pikkuhiljaa.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta jo ensimmäisessä konsultaatiossa tyyppi otti homman haltuun siinä määrin, että olin täynnä virtaa jo pelkästä keskustelusta.
Itsekin hyvinvointialan yrittäjänä toimineena voin todeta, että yksi suurimmista motivaattoreista tällaisessa kuntoremontissa on yhteys tsemppariin. Ainakin minulla se näytti olevan juuri se juttu.
Olen ennenkin tavannut personal trainereita, jotka ovat olleet "kivoja", mutta veikkaan, että siinä se ongelma on ollutkin. Ovat olleet liian kivoja minulle. Vahvan liikuntataustan omaavana vaadin itseltäni aika paljon ja sen takia tarvitsen trainerin, joka ei päästä helpolla.
Jo tässä vaiheessa voin todeta, että tällä kertaa olen tainnut kohdata vertaiseni. :)
On ollut myös mielenkiintoista huomata, miten ihmiset ovat suhtautuneet tähän projektiini, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Moni on kysellyt, että mitä varten treenaan ja olenko kenties menossa johonkin kisoihin. Siis minä. 40-vuotias maalaisjärjellä varustettu, kaikkea teennäistä karsastava nainen. Hah.
Tänä päivänä sosiaalinen media on pullollaan parikymppisten puolialastomien fitnesstypyjen kuvia ja sana "kuntosali" luo välittömästi yhteyden tuohon osastoon. Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta tuo maailma ei ole missään nimessä minua varten.
Tällä hetkellä olen vain iloinen siitä, että olen löytänyt taas treenaamisen ilon ja vienyt sen ehkä perustasolta hieman kovemmalle tasolle. Sinne, jossa se on joskus ollut. Olen siis löytänyt uudelleen itseni; sen nuoren tytön, joka nautti itsensä fyysisestä haastamisesta.
On uskomaton fiilis huomata, miten innostus johonkin asiaan muuttaa koko olemusta ja ajatusmaailmaa. Treenaamisesta tuleva energia vie mennessään ja puhdistaa paljon negatiivista pois omasta päästä. Elämä näyttää ja tuntuu paljon kirkkaammalta.
Olen jo ennen tätä "projektia" elänyt tervehenkistä elämää, joten minulle tuli melkoisena yllätyksenä, että tämä kaikki on vaikuttanut jopa minuun näin vahvasti. Mikä mahtaa olla se fiilis ihmiselle, joka aloittaa kuntoremontin paljon heikommalta pohjalta, joka on elänyt aiemmin huonolla ravinnolla ja vähällä liikunnalla?
Taas kerran täytyy julistaa, että panostakaa ihmiset itseenne ja omaan hyvinvointiinne! Se maksaa itsensä takaisin.
Nyt kuitenkin on tapahtunut jotain perin kummallista. Ilmeisesti kaikella on aikansa ja paikkansa.
Kesän jälkeen päätin taas, että nyt viimeistään täytyy alkaa lenkkeilyn ja jumppaamisen sijaan panostaa lihaskuntoon jo ihan senkin takia, että tässä iässä kroppa ei enää oikein vaan "tule mukana".
Sain vinkin hyvästä personal trainerista ja ajattelin, että otetaan nyt sitten joku kiva saliohjelma ja aloitellaan siitä pikkuhiljaa.
En tiedä, mitä tapahtui, mutta jo ensimmäisessä konsultaatiossa tyyppi otti homman haltuun siinä määrin, että olin täynnä virtaa jo pelkästä keskustelusta.
Itsekin hyvinvointialan yrittäjänä toimineena voin todeta, että yksi suurimmista motivaattoreista tällaisessa kuntoremontissa on yhteys tsemppariin. Ainakin minulla se näytti olevan juuri se juttu.
Olen ennenkin tavannut personal trainereita, jotka ovat olleet "kivoja", mutta veikkaan, että siinä se ongelma on ollutkin. Ovat olleet liian kivoja minulle. Vahvan liikuntataustan omaavana vaadin itseltäni aika paljon ja sen takia tarvitsen trainerin, joka ei päästä helpolla.
Jo tässä vaiheessa voin todeta, että tällä kertaa olen tainnut kohdata vertaiseni. :)
On ollut myös mielenkiintoista huomata, miten ihmiset ovat suhtautuneet tähän projektiini, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Moni on kysellyt, että mitä varten treenaan ja olenko kenties menossa johonkin kisoihin. Siis minä. 40-vuotias maalaisjärjellä varustettu, kaikkea teennäistä karsastava nainen. Hah.
Tänä päivänä sosiaalinen media on pullollaan parikymppisten puolialastomien fitnesstypyjen kuvia ja sana "kuntosali" luo välittömästi yhteyden tuohon osastoon. Jokainen saa olla mitä haluaa, mutta tuo maailma ei ole missään nimessä minua varten.
Tällä hetkellä olen vain iloinen siitä, että olen löytänyt taas treenaamisen ilon ja vienyt sen ehkä perustasolta hieman kovemmalle tasolle. Sinne, jossa se on joskus ollut. Olen siis löytänyt uudelleen itseni; sen nuoren tytön, joka nautti itsensä fyysisestä haastamisesta.
On uskomaton fiilis huomata, miten innostus johonkin asiaan muuttaa koko olemusta ja ajatusmaailmaa. Treenaamisesta tuleva energia vie mennessään ja puhdistaa paljon negatiivista pois omasta päästä. Elämä näyttää ja tuntuu paljon kirkkaammalta.
Olen jo ennen tätä "projektia" elänyt tervehenkistä elämää, joten minulle tuli melkoisena yllätyksenä, että tämä kaikki on vaikuttanut jopa minuun näin vahvasti. Mikä mahtaa olla se fiilis ihmiselle, joka aloittaa kuntoremontin paljon heikommalta pohjalta, joka on elänyt aiemmin huonolla ravinnolla ja vähällä liikunnalla?
Taas kerran täytyy julistaa, että panostakaa ihmiset itseenne ja omaan hyvinvointiinne! Se maksaa itsensä takaisin.
torstai 19. toukokuuta 2016
Oma aika
Tänä päivänä tuntuu vähän eri yhteyksissä nousevan esille ns. oman ajan tarve.
Kiireisen arjen keskellä kaivataan "omaa aikaa", jolloin saa tehdä ihan mitä itseä huvittaa. Ja onhan se toki tärkeää. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että omaa tilaa pitää olla ja sen vuoksi elämäntilanteeni onkin sen mukainen.
Entä jos kalenteri on elämäntilanteen johdosta jo niin jumissa, että sinne ei kerta kaikkiaan mahdu kaikki, mitä haluaisi? Tai mitä kuvittelee haluavansa.
On lapsia, töitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia.. Joku osa-aluehan siinä eittämättä kärsii, koska kukaan meistä ei taida olla superihminen vaikka kuinka yrittäisi.
Olen aina ollut sitä mieltä, että aina löytyy aikaa asioille, joita pitää oikeasti tärkeinä. Vaikka kaikenlaista on tullut elämässä vastaan, niin tätä "periaatetta" kukaan ei ole pystynyt kumoamaan. Elämä on täynnä valintoja ja viimeistään tiukassa paikassa punnitaan se, mikä on kenellekin tärkeää.
Kaikenlaista voi mielestään haluta, mutta jos asiat eivät ota onnistuakseen lienee syytä istua alas ja miettiä haluaako kaikkea kuitenkaan tosissaan.
Tärkeintä on elää omannäköistään elämää omien arvojensa mukaisesti, jos meinaa yhtään viihtyä omissa nahoissaan.
Omien arvojen mukaisesti eläminen vaatii vahvuutta ja välillä ikäviäkin päätöksiä, mutta vain sillä tavalla voi tuntea itsensä kokonaiseksi.
Kiireisen arjen keskellä kaivataan "omaa aikaa", jolloin saa tehdä ihan mitä itseä huvittaa. Ja onhan se toki tärkeää. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että omaa tilaa pitää olla ja sen vuoksi elämäntilanteeni onkin sen mukainen.
Entä jos kalenteri on elämäntilanteen johdosta jo niin jumissa, että sinne ei kerta kaikkiaan mahdu kaikki, mitä haluaisi? Tai mitä kuvittelee haluavansa.
On lapsia, töitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia.. Joku osa-aluehan siinä eittämättä kärsii, koska kukaan meistä ei taida olla superihminen vaikka kuinka yrittäisi.
Olen aina ollut sitä mieltä, että aina löytyy aikaa asioille, joita pitää oikeasti tärkeinä. Vaikka kaikenlaista on tullut elämässä vastaan, niin tätä "periaatetta" kukaan ei ole pystynyt kumoamaan. Elämä on täynnä valintoja ja viimeistään tiukassa paikassa punnitaan se, mikä on kenellekin tärkeää.
Kaikenlaista voi mielestään haluta, mutta jos asiat eivät ota onnistuakseen lienee syytä istua alas ja miettiä haluaako kaikkea kuitenkaan tosissaan.
Tärkeintä on elää omannäköistään elämää omien arvojensa mukaisesti, jos meinaa yhtään viihtyä omissa nahoissaan.
Omien arvojen mukaisesti eläminen vaatii vahvuutta ja välillä ikäviäkin päätöksiä, mutta vain sillä tavalla voi tuntea itsensä kokonaiseksi.
"Kun alkaa hiljalleen tietää
mitä todella on
minkä muotoinen minkä kuuloinen
miltä mikäkin omissa silmissä
näyttää ja miltä tuntuu
silloin vähenee tarve
selitellä ja silotella itseään
tai mahtua vieraiden
räätäleiden vaatteisiin
silloin tietää jo
ettei joustavinkaan ihminen
veny rispaantumatta
ja että barbababoja elää
totta puhuen
vain saduissa."
Elina Salminen
tiistai 16. helmikuuta 2016
Ruisleipä vehnäjauholla, ei kiitos.
Ravintovalmentajaksi kouluttautuessani minulle valkeni monenmoista niin ravitsemuksesta kuin ruokien sisällöstäkin.
Tavallaan ikävin oppini tuosta koulutuksesta oli ainesosaluetteloiden tulkinta. Tieto lisää tuskaa!
Väitän, että tänä päivänäkin on paljon kuluttajia, jotka ajattelevat syövänsä terveellisesti, mutta todennäköisesti syövät paljon sellaista, mitä eivät ehkä tajuakaan.
Sokeri on yksi pirulainen, jota on joka paikassa. Minua välillä vähän hymyilyttää ne kohkaamiset sokerin kokonaan pois jättämisestä. Ei ole nimittäin oikeasti ihan yksinkertainen homma. Ainesosaluetteloissa kun sokeri ei aina edes ole sillä nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Entäs sitten se paljon puhuttu vehnä? Jos sitä haluaa vältellä, niin täytyy myös syventyä ainesosaluetteloihin aika huolella.
Itse olen todellakin kaikkiruokainen enkä välttele mitään ruoka-aineita. Olen ns. kotiruoan puolesta puhuja. Mutta minua lähtökohtaisesti ärsyttää se, jos en tiedä, mitä syön. Tai jos johdetaan harhaan, kuten kuluttajia ikävä kyllä usein johdetaan.
Selkein esimerkki on suomalaisten iki-ihana ruisleipä. Ei muuten löydy kovin montaa ruisleipää kaupan hyllyltä, jossa on pelkästään ruista. Monessa "ruisleivässä" ensimmäisenä mainitaan vehnäjauho. Ja tiesittekö muuten, että ainesosaluettelon ensimmäisenä mainitaan se raaka-aine, jota tuotteessa on eniten? Jep.
Törmäsin yhtenä päivänä kaupassa käydessäni tuote-esittelijään, joka sai minut kiinnostumaan tuotteestaan. Vaikutusta toki oli myös sillä, että kyseessä oli pienyrittäjä. He kun ovat sattuneesta syystä sydäntäni lähellä..
Tämä herttainen nainen maistatti pienen leipomonsa leipiä, joiden ainesosaluettelo oli lyhyt ja helposti ymmärrettävä. Juureva täysjyväleipä, joka ostoskoriini siirtyi on leivottu 100% täysjyvärukiista. Löytyyhän näitä toki muiltakin leipomoilta, mutta naisen sydämellisyys ja ylpeys omista tuotteistaan jäivät mieleeni niin, että halusin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa siitä blogiini.
Ostettuani yhden leivän, sain rehellisen kiitoksen siitä, että tuen pienyrittäjää. Kerrassaan hurmaavaa.
Kyseinen leipomo sijaitsee Espoossa ja nettisivuilta löytyy lista myyntipaikoista sekä -päivistä. Leipomosta voi myös tilata tuotteita toimitettuna vaikkapa suoraan kotiin.
Käykäähän katsomassa: http://www.taysjyva-gourmet.fi/
Tavallaan ikävin oppini tuosta koulutuksesta oli ainesosaluetteloiden tulkinta. Tieto lisää tuskaa!
Väitän, että tänä päivänäkin on paljon kuluttajia, jotka ajattelevat syövänsä terveellisesti, mutta todennäköisesti syövät paljon sellaista, mitä eivät ehkä tajuakaan.
Sokeri on yksi pirulainen, jota on joka paikassa. Minua välillä vähän hymyilyttää ne kohkaamiset sokerin kokonaan pois jättämisestä. Ei ole nimittäin oikeasti ihan yksinkertainen homma. Ainesosaluetteloissa kun sokeri ei aina edes ole sillä nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Entäs sitten se paljon puhuttu vehnä? Jos sitä haluaa vältellä, niin täytyy myös syventyä ainesosaluetteloihin aika huolella.
Itse olen todellakin kaikkiruokainen enkä välttele mitään ruoka-aineita. Olen ns. kotiruoan puolesta puhuja. Mutta minua lähtökohtaisesti ärsyttää se, jos en tiedä, mitä syön. Tai jos johdetaan harhaan, kuten kuluttajia ikävä kyllä usein johdetaan.
Selkein esimerkki on suomalaisten iki-ihana ruisleipä. Ei muuten löydy kovin montaa ruisleipää kaupan hyllyltä, jossa on pelkästään ruista. Monessa "ruisleivässä" ensimmäisenä mainitaan vehnäjauho. Ja tiesittekö muuten, että ainesosaluettelon ensimmäisenä mainitaan se raaka-aine, jota tuotteessa on eniten? Jep.
Törmäsin yhtenä päivänä kaupassa käydessäni tuote-esittelijään, joka sai minut kiinnostumaan tuotteestaan. Vaikutusta toki oli myös sillä, että kyseessä oli pienyrittäjä. He kun ovat sattuneesta syystä sydäntäni lähellä..
Tämä herttainen nainen maistatti pienen leipomonsa leipiä, joiden ainesosaluettelo oli lyhyt ja helposti ymmärrettävä. Juureva täysjyväleipä, joka ostoskoriini siirtyi on leivottu 100% täysjyvärukiista. Löytyyhän näitä toki muiltakin leipomoilta, mutta naisen sydämellisyys ja ylpeys omista tuotteistaan jäivät mieleeni niin, että halusin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa siitä blogiini.
Ostettuani yhden leivän, sain rehellisen kiitoksen siitä, että tuen pienyrittäjää. Kerrassaan hurmaavaa.
Kyseinen leipomo sijaitsee Espoossa ja nettisivuilta löytyy lista myyntipaikoista sekä -päivistä. Leipomosta voi myös tilata tuotteita toimitettuna vaikkapa suoraan kotiin.
Käykäähän katsomassa: http://www.taysjyva-gourmet.fi/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)