Oma aika

Tänä päivänä tuntuu vähän eri yhteyksissä nousevan esille ns. oman ajan tarve.
Kiireisen arjen keskellä kaivataan "omaa aikaa", jolloin saa tehdä ihan mitä itseä huvittaa. Ja onhan se toki tärkeää. Olen itse aina ollut sitä mieltä, että omaa tilaa pitää olla ja sen vuoksi elämäntilanteeni onkin sen mukainen.

Entä jos kalenteri on elämäntilanteen johdosta jo niin jumissa, että sinne ei kerta kaikkiaan mahdu kaikki, mitä haluaisi? Tai mitä kuvittelee haluavansa.
On lapsia, töitä, lasten harrastuksia, omia harrastuksia.. Joku osa-aluehan siinä eittämättä kärsii, koska kukaan meistä ei taida olla superihminen vaikka kuinka yrittäisi.

Olen aina ollut sitä mieltä, että aina löytyy aikaa asioille, joita pitää oikeasti tärkeinä. Vaikka kaikenlaista on tullut elämässä vastaan, niin tätä "periaatetta" kukaan ei ole pystynyt kumoamaan. Elämä on täynnä valintoja ja viimeistään tiukassa paikassa punnitaan se, mikä on kenellekin tärkeää.

Kaikenlaista voi mielestään haluta, mutta jos asiat eivät ota onnistuakseen lienee syytä istua alas ja miettiä haluaako kaikkea kuitenkaan tosissaan.
Tärkeintä on elää omannäköistään elämää omien arvojensa mukaisesti, jos meinaa yhtään viihtyä omissa nahoissaan.
Omien arvojen mukaisesti eläminen vaatii vahvuutta ja välillä ikäviäkin päätöksiä, mutta vain sillä tavalla voi tuntea itsensä kokonaiseksi.

"Kun alkaa hiljalleen tietää

mitä todella on

minkä muotoinen minkä kuuloinen

miltä mikäkin omissa silmissä

näyttää ja miltä tuntuu

 

silloin vähenee tarve

selitellä ja silotella itseään

tai mahtua vieraiden

räätäleiden vaatteisiin

silloin tietää jo

ettei joustavinkaan ihminen

veny rispaantumatta

ja että barbababoja elää

totta puhuen

vain saduissa."

 

Elina Salminen

 

 



Ruisleipä vehnäjauholla, ei kiitos.

Ravintovalmentajaksi kouluttautuessani minulle valkeni monenmoista niin ravitsemuksesta kuin ruokien sisällöstäkin.
Tavallaan ikävin oppini tuosta koulutuksesta oli ainesosaluetteloiden tulkinta. Tieto lisää tuskaa!

Väitän, että tänä päivänäkin on paljon kuluttajia, jotka ajattelevat syövänsä terveellisesti, mutta todennäköisesti syövät paljon sellaista, mitä eivät ehkä tajuakaan.

Sokeri on yksi pirulainen, jota on joka paikassa. Minua välillä vähän hymyilyttää ne kohkaamiset sokerin kokonaan pois jättämisestä. Ei ole nimittäin oikeasti ihan yksinkertainen homma. Ainesosaluetteloissa kun sokeri ei aina edes ole sillä nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Entäs sitten se paljon puhuttu vehnä? Jos sitä haluaa vältellä, niin täytyy myös syventyä ainesosaluetteloihin aika huolella.

Itse olen todellakin kaikkiruokainen enkä välttele mitään ruoka-aineita. Olen ns. kotiruoan puolesta puhuja. Mutta minua lähtökohtaisesti ärsyttää se, jos en tiedä, mitä syön. Tai jos johdetaan harhaan, kuten kuluttajia ikävä kyllä usein johdetaan.
Selkein esimerkki on suomalaisten iki-ihana ruisleipä. Ei muuten löydy kovin montaa ruisleipää kaupan hyllyltä, jossa on pelkästään ruista. Monessa "ruisleivässä" ensimmäisenä mainitaan vehnäjauho. Ja tiesittekö muuten, että ainesosaluettelon ensimmäisenä mainitaan se raaka-aine, jota tuotteessa on eniten? Jep.

Törmäsin yhtenä päivänä kaupassa käydessäni tuote-esittelijään, joka sai minut kiinnostumaan tuotteestaan. Vaikutusta toki oli myös sillä, että kyseessä oli pienyrittäjä. He kun ovat sattuneesta syystä sydäntäni lähellä..

Tämä herttainen nainen maistatti pienen leipomonsa leipiä, joiden ainesosaluettelo oli lyhyt ja helposti ymmärrettävä. Juureva täysjyväleipä, joka ostoskoriini siirtyi on leivottu 100% täysjyvärukiista. Löytyyhän näitä toki muiltakin leipomoilta, mutta naisen sydämellisyys ja ylpeys omista tuotteistaan jäivät mieleeni niin, että halusin tehdä poikkeuksen ja kirjoittaa siitä blogiini.
Ostettuani yhden leivän, sain rehellisen kiitoksen siitä, että tuen pienyrittäjää. Kerrassaan hurmaavaa.

Kyseinen leipomo sijaitsee Espoossa ja nettisivuilta löytyy lista myyntipaikoista sekä -päivistä. Leipomosta voi myös tilata tuotteita toimitettuna vaikkapa suoraan kotiin.

Käykäähän katsomassa: http://www.taysjyva-gourmet.fi/

Ystävyys auttaa hyvinvointiin

Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin tarvitaan muutakin kuin kuntoilua ja terveellistä ruokavaliota. Toimivat ihmissuhteet ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä.
Yksinäisyys on suuri terveysriski, josta ei puhuta yhtä terhakasti kuin vaikkapa ylipainosta tai korkeasta kolesterolista.

On valtavan tärkeää, että ihmisellä on edes yksi ystävä, jonka seurassa voi olla täysin oma itsensä. Juuri se on nimittäin todellisen ystävyyden määritelmä. Sama pätee tietenkin parisuhteeseen tai mihin tahansa ihmissuhteeseen. Luottamus ja turvallisuuden tunne tuovat vapauden olla oma itsemme ja se on arvokasta oman persoonan kehittymisessä ja vaikuttaa hyvinvointiimme sekä pidentävät sitä kautta elämäämme.
Nykyään ystävyyssuhteiden hoitaminen on pitkälti siirtynyt sosiaaliseen mediaan. Kiire tuntuu olevan läsnä jokaisen arjessa ja ystävyyssuhteet jäävät vähälle huomiolle kaiken kaaoksen keskellä. Tietysti on mukava saada viesti kaverilta edes Facebookin kautta, mutta kyllä todelliset kontaktit ovat edelleen niitä arvokkaimpia. Viestittely eri kanavia pitkin jättää kontaktin aika pinnalliseksi ja hyvinvointiin vaikuttava syvyys jää puuttumaan. Koska viimeksi joku tuli kylään ilmoittamatta? Eihän sitä enää tapahdu, valitettavasti.

Luottamus, tai enemmänkin sen puute, tuntuu vaivaavan tänä päivänä monia ihmisiä. Itselläni on lähtökohtaisesti vaikea luottaa ihmisiin, jonka vuoksi ystäväpiirini onkin melko pieni. Tuttuja ja kavereita on paljonkin, mutta ihmisiä joihin luotan sata prosenttisesti on vain pari. Mutta tässäkin tapauksessa laatu korvaa määrän!

Paras ystäväni löytyi aikuisiällä ja tänä vuonna vietämme melkoista juhlavuotta. Täytämme molemmat 40 vuotta ja on ystävyytemme 15v. juhlavuosi. Siis minähän en tätä muistanut, mutta se ei vähennä asian merkitystä minulle.
Tämä blogikirjoitus olkoon minun kiitokseni rakkaalle ystävälleni, jonka seurassa saan olla oma itseni. Varsinkin minulle on valtavan arvokasta, että voin luottaa johonkin.

Kiitos että olet.

Ja kiitos myös niille muutamalle ihanalle, jotka kuuluvat lähipiiriini. Tiedätte keitä olette. Myös teidän seurassanne saan olla minä. Pus!

Ihanaa ystävänpäivää kaikille. <3

Pidä kuntoa yllä vaikka kotikonstein

Monet kiireisten aikataulujensa kanssa painivat ihmiset huokaisevat liikunnan suhteen, että "olishan se kiva, kun olis aikaa".
Millä ihmeen ilveellä kaiken arjen pyörityksen väliin löytäisi aikaa aktiiviselle liikuntaharrastukselle? Paineet iskevät pelkästä ajatuksesta, että liikuntaa "pitäisi" harrastaa vähintään kolme kertaa viikossa.

Ensinnäkin kannattaa muistaa, että kaikki on kotiinpäin. Elämässä on erilaisia ajanjaksoja ja jos oikeasti haluaa pitää itsestään huolta, siihen löytyy aikaa. Aina. Joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän.

Itse olen lasten tulon jälkeen paininut saman asian kanssa ja olenkin vuosia pitänyt itseni kunnossa lähinnä satunnaisella kuntoilulla sekä hyötyliikunnalla. Olen myös rytmiltäni nopea ja aktiivinen ihminen, joka sinällään auttaa tietyn kuntotason ylläpitämisessä.
Hyötyliikuntaa ei muuten todellakaan kannata väheksyä! Portaiden valitseminen hissin sijasta ja kävely tai pyöräily autoilun sijaan tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin. Nuo pienet arjen valinnat auttavat huomaamatta pitämään peruskuntoa yllä.

Nyt olen saanut vuosien jälkeen taas innostuksen ja sitä kautta myös ajan aktiiviseen kuntoiluun, mutta se ei toki mennyt aluksi ihan niin kuin ajattelin..

Otin personal traineriltä parin kerran paketin ja ostin myös kuntosalikortin. Tavoite oli, että salitreeniä kaksi kertaa viikossa ja lisäksi pari juoksulenkkiä, koska juoksu on saanut minut koukuttumaan ja haluan sitä ehdottomasti jatkaa.
No, niinhän siinä siis kävi, etten yksinkertaisesti päässyt sinne salille tuota kahta kertaa viikossa. En edes yhtä kertaa. Ei vaan yksinkertaisesti onnistu, koska minua ei kiinnosta. Piste.

Minulla on kuitenkin vahva halu liikkua ja nimenomaan niin, että se olisi säännöllistä. Niinpä pyysin personal traineriltani ohjelman oman kehon painoilla tehtävään kotitreeniin. Lisäksi minulla on myös aiemmin minulle räätälöity ohjelma kahvakuulatreeniin, joten tästä alkoikin sitten rakentua ihan hyvä setti.

Lisäksi, koska koko elämäni valitettavasti rakentuu kalenterin varaan, päätin aikatauluttaa myös treenit. Niinpä kalenteroin joka viikolle kotitreenit ja juoksulenkit, joka auttaa siihen, että ne todella tulee tehtyä. Tietenkin joskus joku treeni jää välistä, kun tulee jotain akuuttia tilalle, mutta sehän on elämää.

Kotitreenaus ei ehkä sovi kaikille, mutta kehotan ehdottomasti kokeilemaan. Omassa viikko-ohjelmassani on 1-2 juoksulenkkiä sekä yksi kahvakuula- ja yksi oman kehon painoilla tehtävä treeni. Rakennan viikon treeniohjelmani aina sen mukaan, mikä tuntuu mieluisalta. Ja kun välillä on raskaita ja aikataulullisesti normaalia haastavampia viikkoja, silloin voi ottaa vähän rennommin kuntoilun kanssa, sillä myös lepo on tärkeää. Elämä ei saa olla pelkkää suorittamista.
Välillä se on melkoista tasapainoilua tässä itse kullakin, ettei lipsahda suorittamisen puolelle, mutta tässäkin kannattaa kuunnella omaa fiilistä. Sitä paitsi treenistä saa voimaa, jotta jaksaa taas paremmin arjen paineet ja aikataulut!

Tässä vielä muutama autenttinen kuva kotitreenistä. Ei ehkä kovin coolin näköistä, mutta erittäin toimivaa!