Kotiruoka kunniaan

"Mulla menee kaupassa nykyään jopa leivän valitsemiseen ihan tuhottomasti aikaa, kiitos sinun", mieheni urputti tänään. Myhäilin tyytyväisenä, sillä näköjään oman ravitsemustietämykseni lisääntyessä, olen saanut jotain menemään myös toisen puoliskoni kovaan kalloon.
Vaikka tiedon lisääntyessä vaarana on myös ns. hurahtaminen, uskoisin olevani siihen hommaan liian maalaisjärkinen. Kyllä meillä edelleen lapset saavat muroja, viinirypäleitä ja muita kauheuksia. Mutta jotta en olisi ihan hirveä äiti, koen tietysti syyllisyyttä kaikesta "hötöstä", jota lapsille välillä suon. Tai itse asiassa tarkemmin ajateltuani en koe.
Keskustelin taannoin oman äitini kanssa siitä, minkälaista ruokaa meillä kotona syötiin, kun olin lapsi. Meillä tarjoiltiin lähes aina kotiruokaa. Välillä äiti leipoi pullaa, teki lettuja tai muuta ihanaa herkkua. Saatiin joskus smurffilimpparia saunan jälkeen, oli karkkipäivä ja niin edelleen. Ruoka ei ollut äitini sanoin "kovin kummoista, ihan vaan tavallista ruokaa", mutta se tehtiin aina itse. Ei käytetty eineksiä tai käyty mäkkärissä. Olen erittäin iloinen tuosta ravitsemuksellisesta pohjasta, jonka olen saanut lapsena. Samaa, normaalia ja maalaisjärkistä suhtautumista ruokaan haluan välittää omille lapsilleni. Kun pohja on kunnossa, homma toimii.
Toki oma tietoisuuteni on aivan eri tasolla, kuin omien vanhempieni, mutta yritän silti pitää kiinni maalaisjärjestä ja tehdä pieniä muutoksia perheemme ruokavalioon tarvittaessa.
Eilen tein ruoaksi perunamuusia ja lihapullia. Lapset juoksivat innoissaan pöytään ja alkoivat mättää ruokaa suuhunsa, minkä ehtivät. Vähän aikaa syötyään isompi totesi: "Tää on NIIN hyvää.. eli siis epäterveellistä". Niin. Tuo kommentti saattoi liittyä keskusteluumme suklaamuroista, joita meillä ei ole ollut eikä tule olemaan. Lapsille oli tarjoiltu niitä päiväkodissa (!?), jonka jälkeen niitä tietysti kyseltiin myös kotiin. Kieltäydyttyäni vaadittiin selitystä, johon vastasin, että ne ovat niin epäterveellisiä. Lasten päähän ei meinannut mahtua, että miten ne ovat epäterveellisiä kun ne ovat NIIN hyviä.
Meidän lapsemme eivät tiedä mitään mäkkäristä. Joidenkin mielestä se on kauheaa, mutta en ymmärrä miksi. Minkä takia haluaisin tunkea omien lasteni suuhun jotain, missä ei ole mitään hyvää? Mielummin teemme hampurilaisia kotona, jos mieli tekee.
Suhtaudun kotiruokaan maalaisjärjellä ja suurella rakkaudella. Tykkään leipoa ja herkutella. Mutta mitä enemmän tietoisuuteni ravintoasioissa lisääntyy, sitä skeptisemmäksi tulen eineksiä, E-koodeja ja mäkkäriä kohtaan. Eikö ole kuitenkin ihan kiva tietää, mitä syö?