Yhtenä päivänä keskustelin vaatekaupassa myyjän kanssa, mutta en pystynyt juurikaan keskittymään neidin selostukseen, kun tuijotin hänen valtavan pitkiä tekoripsiään ja mietin, että taidan itse edustaa jotain poikkeavaa omien luonnollisten ripsieni kanssa.
Olen totaalisen kyllästynyt tähän aina vaan kasvavaan keinotekoisuuden kulttuuriin. En ymmärrä, miten voi olla normaalia, että valtaosalla naisista on nykyään tekoripset, tekokynnet, tekohiukset tai jotain muuta lisättyä. Missä on luonnollisuus, kysyn vaan?!
Nyt siellä joku miettii, että kyllä sitä aina naiset ovat meikanneet tai värjänneet ripsiään / kulmiaan. Joo totta, mutta jotenkin tuntuu, että nyt tämä keinotekoisuus alkaa lähteä lapasesta.
Omille lapsilleni yritän korostaa luonnollisuutta niin ulkonäössä, ruoassa, käytöksessä ja kaikessa muussakin.
Kauhulla katselen julkisuudessa olevia tapauksia, joiden ulkonäkö on rakennettu ja käytös taitaa myös olla hyvin pitkälle yhtä suurta esitystä. Tai en minä tiedä, eikä kyllä kauheasti edes kiinnosta.
Minkälaisen esimerkin tämä vallitseva meininki antaa nuorille tytöille, sitä kannattaisi ehkä vähän miettiä. Ja mistä se kertoo, jos joku kokee tarvitsevansa teko sitä ja tätä? Huonosta itsetunnosta lähes poikkeuksetta. Jos itsetunto rakentuu ulkonäköön, ollaan jo aika huonolla tiellä, joka ei muuten pääty koskaan. Ihminen kun joka tapauksessa vanhenee, niin silloin tietysti pitää ottaa aina vaan järeämmät aseet käyttöön, jotta pysytään hyvännäköisenä.
Aiemmissa kirjoituksissani olen paasannut maalaisjärjen käytöstä. Ikäväkseni olen todennut, että sitä tuntuu nykyään puuttuvan aika monelta ja monessa asiassa. Samalla myös ihmisillä tuntuu olevan entistä enemmän ongelmia itsetunnon kanssa. Ei enää löydetä omaa sisäistä ääntä, joka kertoisi mikä on järkevää vaikkapa ulkonäön, ruokailun tai minkä tahansa suhteen.
Jos mietitään vaikkapa ravintoasioita. Ihmiset saavat erilaista tietoa joka tuutista. Sen seurauksena moni on niin sekaisin, ettei enää tiedä, miten ja mitä tulisi syödä. Entä jos vaikka miettisi, mikä sopii itselle?
Nykypäivänä suoritetaan elämää kaikilta osin. Välillä kannattaa pysähtyä miettimään, mitä oikeasti itse haluaa tai mitä mieltä on oikeasti asioista. Haluaako suorittaa elämää vai elää sitä?
Miksi pitäisi aina olla parempi? Voisiko sitä välillä ajatella, että onkin ihan ookoo sellaisenaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti