Minun arkeeni kuuluu vaativan työn lisäksi koira ja kaksi tytärtä, joista toinen on alle kouluikäinen. Siinä riittää pyöritettävää!
Olen lasten tulon jälkeen etsinyt itseäni innostavaa liikuntamuotoa, mutta se on ollut kiven takana. Nuorempana olin varsin liikkuvaista sorttia ja urheilin paljon. Rakkain harrastukseni oli tanssi, jota joskus harkitsin jopa ammatikseni. No, elämä lähti sitten vähän eri suuntaan.
Tanssista sytyn vieläkin, mutta jotenkin sitä on hankala kuvitella harrastukseksi näin vanhempana, kun sitä on joskus tehnyt hyvinkin tosissaan. Kroppa kun ei enää ihan taivu siihen, mitä itse haluaisi. Pää tekisi, mutta kroppa valitettavasti ei.
Olen kokeillut myös mm. joogaa. Tykkäsin siitäkin ja harrastelin sitä muutaman kymppikortin verran. Sitten sekin jäi. Siinä lajissa on paljon hyvää ja varsinkin minulle sopivaa. Olen taipuvainen jäykistymiseen kroppani kanssa, joten jooga olisi varsin loistava kuntoilumuoto.. Ehkäpä pitäisi kokeilla sitä nyt uudelleen näin parin vuoden tauon jälkeen.
Sitten on rakas inhokkini kuntosali. En tiedä millä ilveellä saisin itseni motivoitua siellä säännöllisesti käymiseen. Ehkäpä jos kuntosali olisi kodin vieressä? Mutta kun ei ole.
Omaksi ihmetyksekseni löysin viime keväänä lajin, josta innostuin tosissani. Vanha kunnon juokseminen! Olen aina tykännyt ulkoilusta ja koirankin takia sitä tulee harrastettua useamman kerran päivässä. Mutta mikään ei vedä vertoja sille fiilikselle, joka tulee raikkaassa ulkoilmassa tehdyn juoksulenkin jälkeen!
Esimerkiksi tänä aamuna minun piti lähteä kuntosalille. Olin laittanut kassinkin valmiiksi. Aamun koittaessa en saanut itseäni millään liikkeelle. Ei vaan kerta kaikkiaan huvittanut yhtään lähteä starttaamaan kylmää autoa ajaakseni 10 km päähän salille.
Sen sijaan lähdin reippaalle lenkille 10 asteen pakkaseen. Kylmä viima ja naamaan iskevä lumisadekaan eivät haitanneet, vaan nautin raikkaasta ilmasta. Okei, monen mielestä ei ehkä niin ihanaa mutta minulle sopii juuri tuo lenkkeilyn helppous. Sinne pääsee kotiovelta, eikä tarvitse erikseen lähteä autolla ajelemaan jonnekin tehdäkseen treenin.
Tuon reippaan lenkin jälkeen tein vielä kotona kahvakuulatreenini. Aivan loistava sunnuntaipäivän aloitus! Ja veikkaan, että tuon ulkoilun ansiosta sain paljon enemmän virtaa päivääni, kuin olisin saanut salilta.
Olen ottanut kuntoilusta ja oman lajin löytämisestä ehkä vähän turhankin isoa stressiä. Kuka sanoo, että kaikilla pitäisi olla joku kortti tai jäsenyys jonnekin? Eihän se takaa sitä, että motivoituu kuntoilemaan monta kertaa viikossa. Jokaisen elämäntilanne, luonne ja motivaattorit ovat erilaisia. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi välttämättä toiselle.
Sitä paitsi jos vaihtaa lajia vaikka vaan kyllästymisen takia, niin mikäs siinä. Vaihtelu virkistää paitsi mieltä, myös kroppaa. Turha ottaa paineita tavasta, kunhan saa itsensä liikkeelle. Ja hyötyliikunta on muuten mitä mainiointa! Itse esimerkiksi kävelen lähes aina portaita, enkä käytä hissiä.
Tällä hetkellä pystyn treenaamaan säännöllisesti, vaikka ns. oma aika on jatkuvasti kortilla. Miten se onnistuu? No, pyrin käymään 1-2 kertaa viikossa juoksemassa, 1-2 kahvakuulatreeniä kotona (aivan loistava kuntoilumuoto muuten!) minulle erityisesti tehdyn treeniohjelman mukaisesti ja 1-2 kertaa kuntosalilla. Käytännössä se menee monesti niin, että viikossa on kaksi juoksulenkkiä, yksi salitreeni ja yksi kahvakuulatreeni. Ihan vaan siksi, koska en saa motivoitua itseäni sinne hemmetin kuntosalille. Mutta mitä sitten? Olen vihdoin päässyt taas säännöllisen treenaamisen makuun ja se on ihanaa! Uskon, että liikunnan voimalla olen jaksanut talven pimeät kuukaudet paremmin kuin vuosiin.
Älä ota paineita siitä, miten monta kertaa viikossa pitäisi liikkua ja miten, vaan mieti, mitkä asiat ovat tärkeitä juuri sinulle. Mitkä asiat sinua motivoivat nousemaan sohvan pohjalta liikkumaan?
Liikunnan tuoma hyvä olo antaa voimia kiireisen arjen pyörittämiseen ja pitää mielen virkeänä. Elämän vastoinkäymisetkin tuntuvat kevyemmiltä kantaa, kun on fyysisesti hyvässä kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti