Monilla ihmisillä, itseni mukaan lukien, on tapana miettiä, mitä kamalaa on tullut tehtyä, jos elämä heittää eteen jotain negatiivista. Tiedättehän, kun mikään ei tunnu onnistuvan ja joka suunnalta tulee ovi vastaan? Jossain vaiheessa tullaan pisteeseen, jossa itsesääli pääsee valloilleen ja sitä tulee mietittyä, että mitä pahaa olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? Siinä tunteessa sitten pyöriskellään, jotkut lyhyemmän ja jotkut pidemmän kaavan mukaan. Itselläni nuo hetket menevät onneksi nopeasti ohi ja lähinnä kasvattavat taistelutahtoani ja laittavat yrittämään enemmän.
Sanotaan, että kaikella on merkityksensä. Välillä niitä merkityksiä on todella vaikea löytää, mutta viime aikoina olen itse pysähtynyt useammankin kerran miettimään, miten elämä johdattaa eteen ihmisiä ja asioita, jotka antavat vanhoille tapahtumille merkityksen.
Olen muutaman kerran kirjoittanutkin täällä yhdestä elämäni käännekohdasta, joka tapahtui tammikuussa 2013, kun minut irtisanottiin työstäni. Olin ollut jo pitkään tyytymätön ja ajatellut, että haluan tehdä jotakin muuta työtä. Kävin läpi työuupumuksen ja monia muita vaikeita vaiheita. Sitten YT-neuvotteluissa vedin niin sanotusti lyhyemmän korren. En ollut siitä juurikaan pahoillani, vaan otin sen mahdollisuutena.
Viisi kuukautta sen jälkeen myös mieheni joutui YT-neuvottelujen seurauksena työttömäksi. Silloin en enää ollutkaan niin kovin positiivinen. Kahden pienen lapsen ja jumalattoman suuren asuntolainan kanssa uusi tilanteemme ei naurattanut. Ja kaiken kukkuraksi olin itse juuri päättänyt perustaa toiminimen, joten perheemme taloudellinen tulevaisuus ei näyttänyt kovin ruusuiselta. Vuoden 2013 aikana elämämme muuttui melko radikaalisti. Ennen perheessämme oli kaksi hyvin toimeentulevaa aikuista, kaksi työsuhdeautoa eikä kaupassa tarvinnut miettiä, mitä voi ostella. Yhtäkkiä olimmekin tilanteessa, jossa toinen sai ansiosidonnaista ja toinen kulutti säästöjään saadakseen yrityksen toimimaan. Uusi tilanne vei perheeltä myös autot, joka rehellisyyden nimissä kahden lapsen kanssa on haastava tilanne. Ottaen huomioon, että emme myöskään asu erityisen keskeisellä paikalla.
Monenlaista tunnetilaa tuli käytyä läpi ja yritys tilanteen muuttamiseen oli kova niin minulla kuin miehellänikin. Haimme molemmat rankasti töitä ja sen lisäksi tein hartiavoimin töitä saadakseni toiminimeni pyörimään. Onneksi tämän vuoden maaliskuussa alkoi valo pilkottamaan, kun saimme molemmat työpaikan. Oma työpaikkani on osa-aikainen asiakaspalvelutyö, jota ajattelin olevan helppo hoitaa yrittämisen ohella. Iloitsen myös siitä, että minulla on kerrankin työ, jossa minun ei tarvitse olla 24/7 tavoitettavissa ja stressata kaikkea vapaa-aikaani. Toki se näkyy palkkapussissakin.
Yrittäminen tässä tilanteessa on haastavaa, jopa mahdotonta ja todennäköisesti joudun siitä unelmastani luopumaan ainakin joksikin aikaa. Kaikkea ei kai voi saada. Tällä hetkellä tärkeintä on lapsien hyvinvointi ja perheemme kodin säilyttäminen. Valitettavasti se ei onnistu pelkällä pyhällä hengellä.
Paljon olen kokenut parin vuoden sisällä, mutta muutama asia on muuttunut täysin päinvastaiseksi. Työmotivaationi on nykyään todella korkealla ja arvostan sitä, että minulla on työpaikka. En ajattele, miltä CV:ni näyttää tai minkälaista uraa minun pitäisi rakentaa. Menen työvuoroon silloin kun minulla sellainen on ja teen työni tunnollisesti ja tyytyväisenä.
Olen muutamien kuukausien aikana törmännyt moniin ihmisiin, jotka inhoavat työtään ja joiden työmotivaatio on täysin kateissa. He ovat raskasta seuraa. En voi olla miettimättä, miksi he sattuvat juuri minun kohdalleni. Yrittääkö joku peilata minulle jotain menneisyydestäni? Niin tai näin, niin se toimii. Entistä selvemmin näen itseni ja oman käytökseni pari vuotta sitten. Mahdoin olla varsin rasittava työkaveri. Joidenkin pitää saada kunnolla nenilleen, jotta ymmärtää oman käytöksensä merkityksen eri asioissa. Uskoisin, että olen ymmärtänyt.
Toinen merkittävä muutos elämässäni on tapahtunut kuluttamisen suhteen. Olin pitkään hyväpalkkaisissa töissä ja totuin sen mukaiseen elämään. Perheemme arki pyöri kahdella autolla mukavasti ja ruokakaupasta ostettiin juuri sitä, mitä haluttiin. Kun pipoa vähän kiristi saatoin lähteä shoppailemaan elämää mukavammaksi. Enää en mieti minkälaisia kevätvaatteita ostaisin itselleni tai koska menisin kasvohoitoon. Nyt mietin, miten saamme pidettyä juuri tämän katon päämme päällä, jotta lasten ei tarvitsisi muuttaa pois tuttujen kavereiden ja hoitopaikkojen läheisyydestä.
Vähän erilaista perspektiiviä elämään.
