Selailin pari kuukautta sitten kirjakaupassa yhtä kirjaa, jonka yhden kappaleen alussa oli tämä teksti. Se osui ja upposi siinä määrin, että halusin ostaa kirjan siltä seisomalta.
Katri Syvärinen kiteyttää hienosti monia asioita kirjassaan "Löydä elämän taika". Olen saanut monia oivalluksia kirjan teksteistä ja se on laittanut miettimään asioita eri kulmilta.
Yksi mielenkiintoinen oivallus liittyy kategorisointiin. Miten ihmiset mielellään olettavat kanssaihmisistä tietynlaisia asioita ulkonäön, tyylin tai muiden pinnallisten asioiden perusteella. Myönnän tekeväni sitä myös itse. Ja ei siinä vielä kaikki. Teemme sitä myös itsestämme. Kategroisoimme itsemme helposti tiettyyn laatikkoon perustuen esimerkiksi menneisyyteemme tai uskomuksiimme. Miksi? Mitä jos sitä tulisi ulos omasta laatikostaan?
Itse olen toki elämäni aikana tehnyt hyvinkin erilaisia asioita miettimättä yhtään sitä, ettenkö voisi tehdä. Vasta oikeastaan vanhemmiten olen huomannut olevani alttiimpi miettimään omia valintojani skeptisesti niin, että onhan se vähän erikoista olla kiinnostunut niin erilaisista asioista. Että miten voisin olla uskottava missään foorumissa, jos en ns. pysy lestissäni.
Samaan aikaan olen aina miettinyt, että on valtava vahvuus olla monipuolinen. En vain todennäköisesti ole saanut siitä vahvuudestani irti niin paljon kuin olisin saanut, jos olisin pystynyt täysillä olemaan sinut omien mielenkiinnon kohteideni kanssa ja sitä kautta painamaan täysillä eteenpäin aina siinä, mitä kulloinkin olen ollut tekemässä. Kuulostaako sekavalta? Annan esimerkin.
Olen tehnyt päivätyökseni lähes koko aikuisikäni markkinointia sekä viestintää alkoholialalla. Kun tein irtioton vuonna 2013 ja perustin IhanUusOlo blogini, kouluttauduin ravintovalmentajaksi sekä aloin tehdä valmennuksia omalla toiminimelläni, niin ihmisten yleinen ajatus oli että "vau, tosi hieno juttu".
Kun sitten palasin alkoholialalle tuotepäälliköksi, niin olinkin yhtäkkiä kummajainen. Se "hyvinvointityyppi, joka vetää jotain ituja eikä ainakaan juo alkoholia". Kun vielä pönkitän tuota kuvaa sosiaalisessa mediassa jakamalla kuvia salitreenien jälkeisistä tunnelmista tai terveellisestä ruokavaliostani, niin ihmiset eivät selkeästi osaa suhtautua minuun.
Kuitenkin olen edelleen se sama nainen, joka rakastaa hyvää (ja kyllä myös terveellistä) normaalia ruokaa, tykkää leipoa ja herkutella, rakastaa punaviiniä (ja myös juo sitä), saa virtaa sekä energiaa kuntoilusta ja innostuu self-help kirjoista. On totta, että en vedä ns. perseitä olalle, joka johtuu siitä, etten kestä alkoholia kovinkaan paljon. Ja en koe myöskään saavani humalatilasta ja varsinkaan sen jälkeisestä olotilasta mitään. Osaan silti pitää hauskaa. Kaikki eivät tarvitse promilleja vereen ollakseen hyvällä tuulella tai viihtyäkseen illanvietoissa.
Näillä kilometreillä vaan valitsen mieluummin oman hyvän olon ja alkoholi ei sitä minulle tuo, paitsi ne viinilasilliset hyvän ruoan tai seuran kanssa. Tai ihan vaan rentoutuakseni.
Miksi ihmiset (me ihan kaikki) haluamme lyödä toisillemme leimoja niin herkästi? Oikeastaan edes tuntematta ihmistä tai tietämättä mitään todellista hänen elämästään. Se on mielenkiintoista.
Ja vielä ikävämpää on, jos sitä tekee itse itselleen tai antaa muiden mielipiteiden häiritä omaa elämäänsä tai valintojansa.
En tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta nyt olen päättänyt luvata itselleni sen, että en ainakaan itse tunge itseäni enää mihinkään laatikkoon. Ja vähät välitän muiden mielipiteistä, vaan teen juuri niitä kaikkia asioita joita rakastan. Ihan täysillä.
Ihanaa viikkoa kaikille! <3
