Riippumattomuus on nykyajan kirous

Nykypäivänä pidetään omaa itsenäisyyttä ja ennen kaikkea riippumattomuutta suuressa arvossa. Keskitytään omaan paitsi fyysiseen, niin myös henkiseen hyvinvointiin ja itsensä kehittämiseen joka osa-alueella niin fanaattisesti, että ne ns. perinteiset arvot eivät elämään mahdu.
Joskus tuntuu, että olen varsinainen dinosaurus, kun toivon löytäväni turvallisen ja välittävän parisuhteen, jossa kunnioitetaan toinen toistaan. Toki olen itsenäinen ja riippumaton, mutta ei kai se sulje pois sitä että samassa paketissa voi olla myös perinteinen puoli?
Mistä nykyajan ihmisen hyvinvointi sitten koostuu? Tietysti nämä ovat rankkoja yleistyksiä, mutta enenemissä määrin törmään ihmisiin, jotka nimenomaan keskittyvät omaan itseensä joko treenaamalla kroppaansa aina vaan parempaan kuntoon tai hurahtamalla henkisen hyvinvoinnin asioihin tai molempiin. Kun samaan aikaan tietysti kehitetään ammattillista puolta. Aika harvalla (jos kellään) tuntuu fokuksessa olevan perhe ja parisuhde. Se tulee (jos tulee) siinä sivussa ja lähinnä häiritsee muuta suorittamista. Aika kamalaa.
Nykyajan sinkuista olenkin kirjoittanut jo aiemmin, mutta totean taas, että siinäkin mielessä mennään oma napa edellä. Parisuhde olis monen mielestä ihan kiva, mutta kunhan se tulisi ilman sen suurempia panostuksia. Ehkäpä siksi kovin mielellään alkuhuumaillaan, mutta vähän ajan kuluttua siirrytään eteenpäin, kun "suhteeseen" on tullutkin jonkinlaista panostuksen tarvetta tai odotuksia. Nykyajan ihminen haluaa parisuhteen, jossa on vaan kivaa ja helppoa.
Jopa tutustumisvaiheessa tuntuu olevan vaikeuksia, kun intressit eivät kohtaa. Nykypäivän suhdekulttuuri on sitä, että deittaillaan silloin tällöin ja mielellään monia ihmisiä samaan aikaan. Ikäänkuin pidetään ovet auki vähän joka suuntaan. Ja tätä tietysti vaan joka toinen viikko, koska joka toinen viikko hoidetaan niitä erolapsia. Toki haasteita on ylläpitää minkäänlaista suhde-elämää, koska aikaa pitää löytyä sille itsensä kunnossa pitämiselle ja kehittämiselle. Ennen kaikkea niille!
Ja vaikka tänä päivänä erilaisia viestimisvälineitä ja kanavia löytyy vaikka millä mitalla, niin ei oikein meinaa onnistua sekään. Kun on niin kiire. Ei ehdi huomioida toisia ihmisiä. Vaikka siis tosi paljon kiinnostaa, mutta kun aika ei vaan riitä kaikkeen. Niin.
Joka tuutista huudetaan, että rakasta itseäsi, älä elä toisen ihmisen kautta ja vain sinä itse voit arvostaa omaa erityisyyttäsi niinkuin kuuluu. Toki tärkeitä asioita, mutta valitettavasti tuntuu, että monet arvostavat omaa erityisyyttään vähän liikaakin.
Onko ns. perinteinen parisuhde ja avioliitto kohta historiaa? Elämmekö kohta yhteiskunnassa, jossa ihmiset ovat vaan käyttötavaraa toisilleen?
Pistää miettimään.

Valoa kohti!

Maaliskuu. Valo alkaa lisääntyä niin luonnossa kuin mielessäkin. Auringolla on valtava merkitys ihmisen psyykeen ja ainakin minusta tuntuu, että keväällä herään eloon pitkän pimeän jakson jäljiltä.
Lisääntyvä valo tuo energiaa päiviin ja aamulla jaksaa herätä huomattavasti virkeämpänä uuteen päivään.
Erityisesti tämä maaliskuu ja kevät on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Yhdenlainen virstanpylväs, joka jakaa elämän pimeän jakson ja valoisan tulevaisuuden.
Mitä enemmän mennään kevättä eteenpäin, sitä kauemmas pääsen pimeästä - kaikilla tavoilla.
Normaalistikin kevät on kuin horroksesta heräämistä, mutta erityisesti nyt henkisesti raskaan pimeän ajan jälkeen se tuntuu erityisen vapauttavalta.

On ihana huomata olevansa pitkästä aikaa oma itsensä, ilman painavaa tunnetta hartioilla ja sydämessä. Olla vapaa!

Aurinkoisia ajatuksia ja valoa päiviin teille kaikille.