Kirjotinkin tänne blogiini crossfitin aloituksesta aiemmin. Nyt tätä uutta tuttavuutta on kestänyt lähes kaksi kuukautta ja alun kipinä on vaan voimistunut. Olen löytänyt oman lajini!
Crossfittiä kohtaan tuntuu olevan monenlaista asennetta, siitä joko tykätään tai sitä inhotaan. Ne jotka inhoavat sitä, eivät monestikaan ole sitä edes kokeilleet vaan perustavat mielipiteensä siihen, että ovat nähneet miten joku kaveri tai tuttu on "seonnut crossfittiin".
Mitä sitten? Siis mitä sitten, jos joku hurahtaa crossfittiin? Kai sitä on maailmassa aika paljon pahempiakin asioita, joihin ihmiset laittavat aikansa ja energiansa.
Jos ihminen innostuu urheilulajista, niin minun näkökulmastani se on ihan positiivista. Toki kaikki asiat jos ne menevät överiksi, niin ollaan ehkä vähän vaarallisella alueella. Mutta mikä sitten on överiä? Sohvaperunoille jo kolme kertaa viikossa treenaaminen on "ihan älytöntä", kun taas jopa virallisten liikuntasuositusten mukaan se on perustasoa.
Mutta tavallaan ymmärrän ihmisten asenteen crossfittiä kohtaan. Yleensähän kaikki outo ja arvoituksellinen vähän joko kiehtoo tai ärsyttää. Ja crossfitin ympärillä näytti minunkin silmissäni olevan jotain salaperäistä ja kulttimaista meininkiä, ennen kuin uskaltauduin kokeilemaan sitä. Jo pelkästään lajissa käytettävä oma termistö on omiaan aiheuttamaan pientä rimakauhua. Crossfitin alkeiskurssikin on nimeltään Perusleiri. Kuulostaa jo heti enemmän armeijalta, kuin liikuntaharrastuksen alkeiskurssilta.
Treeni on nimeltän WOD eli workout of the day. Puhumattakaan WODin sisällöistä. Kaikkien mummojenkin tietämä kahvakuulaheilautus tunnetaan crossfitissä KB swinginä. Pahimmillaan WOD näyttää taululla matemaattiselta koodistolta, jossa ei ole mitään järkeä.Ei siis ihme, että on helpompi ajatella koko lajin olevan "sekopäistä touhua" kuin lähteä kokeilemaan.
Myös lajin haastavuus aiheuttaa ennakkoasenteita. Kuvaavaa on, miten moni sanoi Perusleirilläkin että joka kerta vähän kauhunsekaisin tuntein odottaa, mitä tunti tuo tullessaan.. Mutta tunnin jälkeen uskon, että lähes koko porukka, ellei kaikki, olivat ihan fiiliksissä.
Ryhmähenki onkin yksi isoimmista jutuista crossfitissä. Porukasta saa voimaa ja liikkeet on skaalattavissa, eli juuri lajin aloittanut 60-kiloinen nainen voi huoletta tehdä samaa treeniä satakiloisen ja vuosia treenanneen äijän kanssa. Treenit ovat huikean monipuolisia ja niissä harjoitetaan voimaa, liikkuvuutta ja kestävyyttä. Toki harjoitteet ovat haastavia, mutta kuten aiemminkin todettu, lihas on laiska, joten liikuntaharjoittelussa rutiini ei olekaan niin hyvä juttu. Crossfitissä vaihtelevat treenit ovat se juttu, joten ei tarvitse itse päätään vaivata sillä, onko oma liikkuminen riittävän monipuolista ja haastavaa.
Suosittelen vahvasti kokeilemaan crossfittiä, jos haluaa haastaa itseään ja nauttii monipuolisesta treenaamisesta.
Itselläni osui ja upposi myös se, että crossfitissä treenaajia kutsutaan urheilijoiksi. Mutta minä olenkin kilpailuhenkinen ja crossfittiin hurahtanut naisihminen.
Aurinkoa kesään ja liikkumisen iloa jokaiselle lajista riippumatta! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti