Yhteiskunta jo pelkästään luo tietynlaista painetta vaikkapa parisuhdetta ajatellen. "Hyväksyttävää" on, että kun aloitetaan seurustelu, niin taival jatkuu yhteenmuutolla, kihloilla, avioliitolla ja lapsilla. Tuo kuvio elää edelleen vahvana huolimatta kasvavista avioerotilastoista ja siitä tosiasiasta, että kaikenlaisia parisuhde- ja perhejärjestelyjä nykyään löytyy entistä enemmän ja niistä puhutaan myös avoimesti.
Olen kuullut usean eronneen ihmisen esimerkiksi kommentoineen avioliittoaan, että meni naimisiin koska tuntui, että niin "kuuluu" tehdä. Mikä kauhea ajatus. Vai onko se sittenkään niin ihmeellistä? Moniko oikeasti miettii syvällisesti omia valintojaan ja elää rehellisenä itselleen?
Todennäköisesti valitettavan moni antaa ulkoisten tekijöiden vaikuttaa omiin valintoihinsa tai tekemisiinsä.
Entä moniko tekee päivittäin työtä, josta ei juurikaan pidä saati että siitä saisi voimaa ja energiaa? Vai tehdäänkö työtä vain, koska asuntolaina pitää maksaa, lapset ruokkia ja niin edelleen. Haaveillaan lottovoitosta ja mietitään, mitä tehdään sitten kun...
Pimeinä hetkinä sitten pysähdytään miettimään hetkeksi, että voisihan se elämä olla jotain muutakin kunnes realiteetit vievät mennessään ja suorittaminen jatkuu samanlaisena päivästä toiseen. Oravanpyörä ei pysähdy, eikä sen kyydistä voi hypätä koska pelottaa että sattuu.
Moniko voi käsi sydämellä sanoa, että tekee juuri sitä työtä jota haluaa, parisuhde kukoistaa ja vapaa-aika on muutenkin juuri sitä, mitä haluaa sen olevan? Ja voiko elämä olla kaikilta osin sujuvaa, vai onko aina joku osa-alue vähän sinne päin tai rempallaan?
Kuka päättää, mitkä valinnat ovat oikeita, mitkä tavoitteet järkeviä ja haaveet realistisia? Moniko pohjimmiltaan edes osaa vastata kysymykseen; mitä SINÄ haluat? Mitä juuri SINÄ.. Ei vanhempasi, puolisosi, naapurisi, yhteiskunta tai se joku, jonka kuvittelee paheksuvan tai ajattelevan jotain.
Kuka rakentaa sinun elämäsi? Sinä. Ei kukaan muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti