Ravitsemukseen liittyvät asiat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään ja mielestäni syön pääosin terveellisesti. Tai näin ainakin luulin, ennen kuin aloin lukea niitä kirottuja ravitsemustieteen opuksia. Tieto lisää tuskaa, eihän se mikään yllätys ole, mutta että näin tuskallista, sitä en arvannut. Viimeisimpien lähiopetuspäivien aikana kävimme läpi transrasvoja - mahdanko enää ikinä koskea keksipakettiin tai sipseihin? Entäs sitten sokeri? Siitä näin juuri myös mielenkiintoisen lööpin, jossa lääkäri varoittaa, että välttäkää ihmiset sokeria. En lukenut juttua. En halunnut, tiedän jo nyt ihan liikaa.
Ihmisellä on luontainen taipumus rasvaan ja makeaan, yritä siinä sitten pyristellä vastaan. Totta kuitenkin on myös se, että uusille tavoille voi oppia. Yleensä kysymys onkin tahtotilasta. Moniko tupakoitsija lopetti aikoinaan, kun näytettiin kuva tupakan pilaamista keuhkoista? Entä jos näytetään kuva transrasvoilla lätränneen ihmisen suolistosta? Luin juuri Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä Hanna Partasen haastattelun, jossa hän totesi: "Epäterveellisistä ruoista kieltäytyminen ei ole ravitsemusterapeutille yhtään sen helpompaa kuin muillekaan. Tieto ei vielä luo motivaatiota." Erittäin hyvin sanottu.
Kuva: Marko Valkeapää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti