Sunnuntain Helsingin Sanomien artikkeli "Tarjolla tänään kokin selkänahka" oli karua luettavaa. Vielä ikävämmäksi sen teki totuudenmukaisuus. Minulla ei toki ole kokemusta kokkien kaltoin kohtelusta, mutta tämän päivän Suomessa tuntuu olevan ihan normaalia polkea työntekijöitä, oli ala mikä hyvänsä.
"Ravintoloitsijat perustelevat könttäsopimuksia esimerkiksi sillä, että Suomen ruokakulttuuri kärsisi, jos työnantajat ja työntekijät noudattaisivat työehtosopimusta pilkulleen". Siis anteeksi mitä? Tähänkö on tultu, että voidaan julkisesti päästään suustaan, että ei toimita lain mukaan? Eikö tästä nyt joku viranomainen nosta äläkkää?
Businessmaailmassa meininki on yhtä karua. Siellä tosin palkkaa maksetaan, usein erittäin hyvääkin sellaista, mutta auttaako mikään raha siihen, että työ vie koko elämän? Tuntuu olevan jollain kierolla tavalla siistiä, kun ihminen polttaa kynttilää molemmista päistä. Kyllähän sitä vähän kehuskellen selostetaan, miten on niin kiire koko ajan ja pitkää päivää tulee tehtyä. Olen syyllistynyt tähän itsekin entisessä elämässä. Jossain vaiheessa se kynttilä kuitenkin loppuu ja silloin pitkän päivän tekeminen ei enää tunnukaan niin kovin tärkeältä ja hienolta. Jatkuva kaaos on erittäin monen liike-elämässä toimivan työntekijän arkipäivää, eikä parannusta ole näkyvissä. Mieleeni tulee yhden esimiesasemassa olleen ihmisen kommentti "kiire on itseaiheutettua". Jep, näinhän se tietenkin on..
Meneekö tässä nyt vähän puurot ja vellit sekaisin? Palataanpa takaisin kokkeihin.. Heillä yhdistyvät siis hirveä työmäärä, mutta vielä sekin, ettei siitä saa korvausta. Kaksin verroin hullumpaa! Toivon todella, että siihen saadaan joku roti. Julkaiskaa nyt edes ravintoloiden nimet, jotka polkevat työntekijöiden oikeuksia!
Perspektiivi on muuten mielenkiintoinen juttu. Ko. artikkelissa mainittiin, miten moni kokki on sokeutunut työlleen. Näin siinä käy, kun tietynlainen työtapa omaksutaan työyhteisöissä normaaliksi. Ota siinä sitten eri perspektiivi tilanteeseen. Yleensä se vaatii ison muutoksen, ennen kuin ylistressaantunut työntekijä ymmärtää tilanteen hulluuden. Mitähän vaatisi, että työnantajat alkaisivat ymmärtämään?
Vaikutanko ehkä hieman vihamieliseltä? Vaikutelma on aivan oikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti