Mielenrauhaa etsimässä

Olen koko kevään tehnyt asioita, joihin ei ennen ole ollut sitä kuuluisaa aikaa. Yksi päähänpisto oli lähteä Mindfulness-kurssille. Sain helposti houkuteltua stressaantuneen kaverini mukaan ja vielä mahduimmekin suositulle viikonlopun kestävälle kurssille. Muutama päivä ennen kurssia ystäväni joutui perumaan osallistumisensa, mutta ajattelin, että uskaltaudun astumaan epämukavuusalueelle ihan yksinkin.
Aamulla saavuin paikalle hieman varautunein fiiliksin. Porukan ikähaitari oli melko laaja ja tausta kirjavaa, joten sen puolesta joukkoon sulautui ihan hyvin. Rehellisyyden nimissä täytyy silti sanoa, että oloni oli koko ensimmäisen päivän vähintäänkin vaivautunut. Yrittäkää itse viettää 7-8 tuntia täysin tuntemattoman porukan kanssa, pienessä salissa joogamatolla istuen. Johan siitä paikatkin jumittuvat ja olo on jo sen takia epämiellyttävä!
"No, tänne on tultu", ajattelin, ja päätin ottaa viikonlopusta kaiken irti. Halusin (kerrankin) olla avoin uudelle ja kokeilla, josko tämä jotenkin avaisi uusia ulottuvuuksia, tai jotain. Teimme päivän aikana istuma -ja makuumeditaatioita sekä paritehtäviä. Koko ajan tunnelma oli rauhallinen, jopa liiankin! Ensimmäisen päivän jälkeen, minua ei hirveästi houkuttanut ajatus, että seuraava päivä olisi samanlainen, mutta hammasta purren päätin vaivautua paikalle.
Toinen päivä ei juuri eronnut ensimmäisestä, paitsi oman tunnelmani osalta. Yllättäen en ollutkaan enää niin vaivautunut ja meditaatiotkin menivät ihan mukavasti. Minua ei esimerkiksi alkanut naurattamaan, kun ohjaaja pyysi "keskittämään ajatukset isovarpaaseen".
Viikonlopun jälkeen olotilani oli harmoninen ja rauhallinen ja innostuin jopa ajatuksesta, että tekisin harjoituksia kotona. Toisaalta olen kova tyttö innostumaan..
Parina päivänä yritin tehdä harjoituksia kotona illalla, jolloin taloudessamme on rauhallisinta, mutta silloinkin puolison tv:n katselu häiritsi. Sittemmin meditaatiot ovat jääneet, joskin teen välillä pieniä "harjoituksia" arjen lomassa. Ostin jopa Eckhart Tollen kulttikirjan "Läsnäolon voima", jota monet ovat kehuneet mullistavaksi teokseksi. Olen lukenut 47 sivua. Kirja on vaikealukuinen ja vaatii paneutumista, rauhaa ja mielenkiintoa aihetta kohtaan. Vakaa aikomukseni on lukea se loppuun, kunhan ehdin. Huomaatteko sarkasmin?
Voin suositella Mindfulness-viikonloppua kaikille, joita asia kiinnostaa. Ja varsinkin niille, jotka juoksevat oravanpyörässä. Tosin he lienevät liian kiireisiä "moiseen hölynpölyyn".

Lisätietoa aiheesta: http://www.tietoisuudentaito.fi/