Mahdottomia suhteita

Olen aiemminkin kirjoittanut parisuhteista ja niiden ongelmista. Se lienee asia, jossa vatvottavaa riittää ja kaikilla on jos jonkinlaisia kokemuksia sillä saralla.
Kuuntelin tässä taannoin ystäväni vuodatusta parisuhteen ongelmista. Kuulosti valitettavan tutulta ja jäin miettimään, että miksi ihmisten väliset suhteet ovat välillä niin vaikeita? Johtuuko se iän tuomasta kokemuksesta, itsenäisyydestä vai mistä, että joustamattomuus tuntuu olevan yksi suurista ongelmista ainakin yli nelikymppisten keskuudessa. Välillä omassakin elämässä on joutunut tilanteeseen, jossa toisen kanssa ei kertakaikkiaan vaan pääse samalle aaltopituudelle tietyissä asioissa. Tuntuu kuin toinen puhuisi aidasta ja toinen aidan seipäästä. Sitten ihmetellään puolin ja toisin, että missä mättää kun toinen ei vaan tajua. Pyydän anteeksi seuraavaa yleistystä, joka pohjautuu täysin omiin kokemuksiini sekä ystävieni kertomuksiin.. Miehillä tuntuu olevan suuria vaikeuksia pysyä naisten ajatusmaailman perässä. Vaikka nainen kuinka selittäisi jotakin asiaa, joka hänelle on tärkeä parisuhteessa niin mies kyllä kuuntelee sujuvasti, voi jopa sanoa ymmärtävänsä mutta kun asia on puhuttu kertaalleen niin miehen mielestä asia on selvä. No naisen mielestä ei näin ole, jos asiat eivät muutu. Harvemmin ne muuttuvat, jos toinen ei aidosti ymmärrä, mikä on ongelma tai ei itse koe asiaa ongelmana. Ja kuka ihminen pystyy yhtäkkiä muuttumaan vaikka haluaisikin? Tähän ansaan pariskunnat monesti lankeavat. Tai lähinnä kai naiset. Kuvitellaan, että voidaan muuttaa toista ihmistä tai hänen käytöstään kun vain tarpeeksi väännetään. Itsekin elämässäni ihan liikaa vääntäneenä voin todeta, että kannattaa ehkä lähtökohtaisesti etsiä ihminen, jonka kanssa ei tarvitse vääntää. Tai olla yksin. Sekin on ihan hyvä vaihtoehto. Pääseepähän vähemmällä stressillä.
Ihminen kuitenkin kaipaa läheisyyttä, kumppanuutta ja yhteenkuuluvuutta. Juuri sen takia pysymme monesti kiinni suhteessa kynsin ja hampain, vaikka se olisi miten mahdoton. Se ei kuitenkaan kannata. Toki parisuhteen puolesta kannattaa vähän taistella, eikä heti olla lyömässä hanskoja tiskiin jos tulee vaistoinkäymisiä, mutta jos toistuvasti hakkaa päätänsä seinään niin olisi parempi antaa olla. Joskus ihmiset eivät vain sovi toisilleen, vaikka kuinka yrittäisi. Voi olla niin perustavanlaatuisia eroja arvoissa tai muissa isoissa asioissa, että homma ei vaan toimi. Se ei tarkoita, että jompi kumpi olisi viallinen vaikka konfliktitilanteissa sitä mielellään etsitään syyllisiä. Toki jos toinen jatkuvasti kohtelee huonosti tai tavalla, jolla tietää loukkaavansa toista.. Silloin kyseessä lienee itsekäs, epäkypsä, narsistinen tai ihan vain ajattelematon tai ilkeä ihminen. Ja siinä tapauksessa kannattaa todellakin tehdä u-käännös ja jatkaa elämäänsä toisaalla.

Parisuhde antaa parhaimmillaan onnea, iloa ja voimaa. Jos jatkuvasti tunnet olevasi stressaantunut, epävarma ja surullinen niin mieti todella tarkasti, miksi piinaat itseäsi. Jokainen ihminen ansaitsee parempaa.

Aurinkoa viikkoon! <3

Crossfit - Än yy tee nyt!

Nyt se on sitten aloitettu. Nimittäin Crossfit! Se on pitkään ollut yksi kuntoilumuoto, jota olen halunnut testata, mutta sitä kuuluisaa aikaa ei ole oikein löytynyt alkeiskurssia eli nk. perusleiriä varten. Mutta nyt on takana ensimmäinen tunti perusleiriä ja koko kuukausi vielä edessä. Jei!
Perusleirillä käydään läpi kaikki liikkeet perusteellisesti, jotta tekniikka on hallussa kun lähdetään tosissaan treenaamaan.
Heti ensimmäisellä tunnilla tykästyin Crossfitin perusajatukseen, eli kokonaisvaltaiseen treenaamiseen ja siihen, että treenit ovat vaihtelevia. Keholle annetaan erilaisia ärsykkeitä, jotta se pääsee kehittymään mahdollisimman hyvin ja monipuolisesti. Lihas kun on laiska ja se tottuu helposti rutiininomaiseen treeniin. Minä taas tavallaan tykkään rutiineista, joten Crossfit sopii hyvin minulle: voin treenata rutiinilla, mutta koska treenit ovat itsessään vaihtelevia, niin minun ei tarvitse miettiä sitä ollenkaan.
Ensimmäisen tunnin jälkeen olo oli kuin varsalla kevätlaitumella. Se tosin oli vähän huonokin juttu, koska perusleirin tunnit pidetään valitettavan myöhään ja minulta iltatreeni vie yöunet. Kun treeni loppui klo 21.30, niin siinä oli turha houkutella unta kovin nopeasti kun kroppa kävi kierroksilla monta tuntia. Ja se mikä oli myös mielenkiintoista, niin aineenvaihdunta lähti siihen malliin liikkeelle, että sain juosta vessassa puolet yöstä... Mutta pikkujuttuja, kun fiilis on katossa.
En malta odottaa seuraavaa tuntia, vaikka juuri nyt kroppa on sen verran kipeänä ettei punnerruksien tekeminen paljon houkuttele. Hyvä, että kahvikuppi pysyy kädessä. :)
Kannustan ehdottomasti kokeilemaan Crossfitiä, mikäli kokonaisvaltainen treenaaminen kiinnostaa. Perusleirillä oli kaikenlaisia ihmisiä, ikään ja kokoon katsomatta, joten sekaan mahtuu kyllä! Ja ainakaan minä en nähnyt kuntosaleilta tuttua poseeraamista peilin edessä tai muutakaan merkkiä siitä, että treenisalilla oltaisiin jostain muusta syystä kuin hankkimassa kovaa kuntoa ja nauttimassa treenistä. Yhteisöllisyys on myös iso osa Crossfitiä ja hyvä porukkahan antaa lisää voimaa!
Oman perusleirini aloitin Espoossa toimivalla Crossfit 8000 -salilla, josta voit lukea lisää täältä: www.crossfit8000.com 

kuvituskuva