Jos vähän eläisi

Miksi  tässä hetkessä eläminen on niin hemmetin vaikeaa? Moni meistä miettii tulevaa tai murehtii mennyttä ja elämä juoksee eteenpäin hurjaa vauhtia. Me ikäänkuin ajelehdimme mukana. Miten voisi rauhoittua tähän päivään, tähän hetkeen ja rauhoittaa mielensä ainakin liialliselta menneiden vatkaamiselta tai tulevaisuuden murehtimiselta? Nauttia elämästä tässä ja nyt. Kukaan meistä ei tiedä, onko täällä vielä huomenna ja eilistä ei saa takaisin, vaikka kuinka vääntäisi.
Olen itse mestari pysyttelemään omissa rutiineissani ja tätä nykyä ehkä hiukan erakoitunutkin, koska olen saanut ikävää osumaa esimerkiksi parisuhderintamalla useamman kerran. Elämä pyörii lasten, työn, treenaamisen ja perusarjen ympärillä. Ja mikäs siinä toisaalta, mutta nyt olen huomannut hieman kypsyväni omiin kuvioihini. Mutta kun sitä tottuu pyörimään mukavuusvyöhykkeellä, niin on aika vaikea siitä lähteä revittelemään. Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä helpommin jumittaa omiin kuvioihinsa sen enempää miettimättä. Joskus voisi olla ihan hyvä tehdä jotain, mitä ei yleensä tee. Eikä se tarkoita, että pitäisi tehdä juttuja joista ei nauti. Elämä on täynnä mielenkiintoisia asioita ja suurin osa meistä silti kulkee samoja uomia pitkin päivästä toiseen joko pelkästä tottumuksesta, tylsistymisestä tai suojellakseen itseään mahdollisilta pettymyksiltä. Mutta niinhän se menee, että sillä tavalla eläen sulkee monta mahdollisuutta pois kokea elämässään hienoja juttuja.

Olen liikunnan saralla sentään kokeillut uusia juttuja ja hyvä niin, koska sitä kautta löysin uuden palon sillä saralla. Siitä voitte lukea edellisessä blogipostauksestani: Miksi Crossfit on kirosana.
Löysin myös uudenlaista harmoniaa liikunnan kautta aiemmin tänä vuonna, kun sukelsin Yin joogan syövereihin. Tällä hetkellä jooga täydentää Crossfitin täyttämiä treeniviikkojani ja tuo kaivattua rauhoittumista keholle ja mielelle. Minulle liikunta on tärkeää, koska koen asiat yleensäkin hyvin fyysisesti. Esimerkiksi stressi tuntuu kehossa helposti. Siksi liikunta on minulle tärkeä väline paitsi pitää keho kunnossa, myös mieli kirkkaana. Liikunnan saralla kokeilen mielelläni uusia juttuja.

Mutta se, mikä minulle ei ole helppoa on rutiinien rikkominen sosiaalisella puolella. Lähipiirini on hyvin pieni, enkä päästä ihmisiä helposti lähelleni. En erityisesti nauti isoista massoista pidemmän päälle ja sosiaaliset tilanteet kuormittavat nykyään entistä enemmän. En siis kovin innokkaasti hakeudu tilanteisiin, jossa tapaisin uusia ihmisiä vaan jään mieluummin pyörimään mukavuusalueelle. Varsinkin, kun saa siipeensä useamman kerran joko parisuhderintamalla tai ystävyyssuhteissa, ei enää halua oikein ottaa riskiä, että niin käy uudelleen.

Nyt olen kuitenkin itse havahtunut siihen, että voisi olla ihan kiva, että on hieman enemmän sitä sosiaalista elämääkin. Jospa siis tänä kesänä eläisin vähän enemmän...

Eläkää tekin! <3