Olen törmännyt myös sellaiseen ilmiöön, että keski-ikäisillä naisilla kumppanin löytäminen keski-iässä on erityisen haastavaa. Miehet kun tuntuvat löytävän uuden parisuhteen varsin vauhdikkaasti aina kun edellinen on päättynyt.. En siis tietenkään yleistä, pois se minusta.
Parisuhde elää edelleen vahvana normina yhteiskunnassamme. Jos ihminen elää yksin hän saa vastailla kyselyihin parisuhteen puuttumisesta vähän joka suuntaan. "Kai sulla nyt jotain on menossa..?" Ihmiset kyselevät hädissään, sillä pitäähän se nyt edes jotain viritystä tai sutinaa olla!
Toki jos vuodet vierivät eikä tuon ihmispolon vierelle ole ilmestynyt kumppania, kyselijät alkavat miettimään omissa poteroissaan mikä tuossa oikein on vikana? Diagnooseja tulee oikealta ja vasemmalta.. Traumatisoitunut, nirso, sitoutumiskammoinen, liian vaativa, liian kiltti, liian jotain ihan varmasti eihän se nyt muuten voi olla yksin.. "Paras" kommentti, jonka itse olen saanut on että "oot kuitenkin vielä hyvännäköinen niin hiukan outoa ettei sulla ole miestä".
Että semmosta. Jotenkin en jaksanut kommentoida tuohon, että jos hyvännäköisyys on joku parisuhteen vaatimus niin antaapa olla.
Olen monesti keskustellut kanssasisarieni kanssa näin keski-ikäisenä parisuhteen löytämisestä ja olemme analysoineet aiheen puhki monta kertaa. Yksi yhteinen nimittäjä tuntuu olevan se, että keski-ikäinen nainen on useimmiten työstänyt omaa pääkoppaansa paljon. Hän tietää mitä haluaa ja mitä ei ainakaan halua. Ehkä tietyllä tavalla vakavoitunut, toki varmaan jonkun mielestä tylsistynyt kun ei vaan osaa pitää hauskaa. Ja tämä siis hauskuus viittaa yleensä kaikenlaiseen "hauskaan" pikkukivaan toisen sukupuolen kanssa.
Juu ei kiitos.
Syvälliset keskustelut, luottamus, hyväksyvä läsnäolo, tasapainoinen yhdessäolo ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat so last season. Ainakin, jos sitä yrittää etsiä suurinpiirtein omanikäistensä miesten suunnasta. Okei myönnetään, tuo kuulosti jo melko kyyniseltä.
Keski-ikäinen nainen (tai siis ainakin minä) kaipaa parisuhteelta syvää yhteyttä. Keski-ikäinen mies kaipaa jotain ihan muuta. Siis näin niinkuin kokemuksen tuomana päätelmänä.
Onhan tämä nyt ronskia yleistystä, tietysti. Mutta kun omassa kuplassa samat teemat toistuvat, sitä alkaa uskomaan ettei mitään muuta kertakaikkiaan ole tarjolla.
Mutta totta on myös, että kun on vuosia elänyt ilman parisuhdetta, sitä ei edes kaipaa juurikaan. Omassa kuplassa on turvallista, elämä selkeää ja tasaista. Kummasti sitä näin vanhemmiten arvostaa rauhaa ja tunne-elämän tasapainoa.
Ja ei, ilman parisuhdetta elämisessä ei ole mitään surullista. Surullisempaa on elää yksin parisuhteessa. Olen senkin kokenut, joten tiedän mistä puhun.
Toki täytyy sanoa, että onhan tässä kirjoituksessa teemoja joista mielelläni olisin väärässä. Toistaiseksi pidättäydyn näissä päätelmissäni, ennen kuin on aihetta niitä muuttaa. Ja mikäs olisikaan sen mukavampaa. :)
<3
Loistava artikulaatio! Viestisi on erottuva ja tarjoaa oivaltavia näkökulmia. Arvostan sitä, että jaat arvokkaan näkökulmasi.
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Miehenä ja edelleen keski-ikäisenä edustanen sitten poikkeusta. Sillä syvälliset keskustelut, luottamus, ja muut tekstissä mainitut asiat ovat itselleni tärkeitä. Ehkä olet silti katsonut kuplastasi tarkkaan ja tehnyt oikean havainnon. Syvällisiä keskusteluita ei meidän miesten kesken ole kovin tavallista tai edes mahdollista käydä. Jutut kääntyvät nopeasti huulenheitoksi, jos edes itse asiaan sattuisi pääsemään.
VastaaPoistaSitten tuo syvällinen yhteys. Vaikeampi rasti. Sen synty vaatii usein aikaa. Ja juuri tuota yhteiseloa, yhteen hiileen puhaltamista. Yhteys saattaa syntyä, mutta sitten se voikin kadota, ennen kuin se on syventynyt. Syy voi olla pienempikin särö. Tämä on oma kokemukseni. Onko siinä taustalla ettei ole ymmärretty kumppanuuden pitkäjänteistä ulottuvuutta. Tai osata keskustella asioista.